Browsing by Author "Hyvärinen, Salla"

Tutkielmani käsittelee lasten turvallisuuden takaamisen kuvauksia eurooppalaisissa miesten väkivallan katkaisuohjelmissa sekä lasten kokemuksia vanhempien välisestä parisuhdeväkivallasta. Kontekstina on sukupuolistunut väkivalta, lisäksi käsittelen psykologian ja kriminologian selitysmalleja väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja sen seurauksille. Eurooppalaiset miesten väkivallan katkaisuohjelmat noudattavat yhtenäisiä laatukriteerejä, jotka pohjaavat Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, niin sanottuun Istanbulin sopimukseen, ja erityisesti sen artiklaan 16. Keskeistä väkivallan katkaisuohjelmissa on uhrien turvallisuuden takaaminen ja väkivaltatyön monitoimijainen toteuttaminen. Tavoitteenani on nostaa esiin väkivallan katkaisuohjelmien merkitystä perheväkivallan lopettamiseksi sekä kuvata, miten lapset kokevat aikuisten välisen parisuhdeväkivallan. Metodina käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja aineistona oli 23 tieteellistä artikkelia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten lasten turvallisuuden takaamista kuvaillaan ja 2) miten lapset kuvailevat kokemaansa perheväkivaltaa. Vastaan tutkimuskysymyksiini aineiston temaattisen analyysin avulla. Turvallisuuden takaamista kuvaillaan yhtäältä väkivallan katkaisuohjelmien käytäntöjen ja kehittämisen kautta ja toisaalta lasten omina keinoina suojautua väkivallalta ja vastustaa kontrollia. Väkivallan katkaisuohjelmien käytännöt ja kehittämisen jaoin neljään alateemaan: 1) vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen, 2) työntekijöiden haasteena riskinarviointi, 3) isien tehtävänä empatiakyvyn lisääminen ja 4) äitien rooli turvallisuuden arvioijina ja takaajina. Lasten kuvaukset perheväkivaltakokemuksistaan jaoin kahteen teemaan: lasten ymmärrykseen väkivallan luonteesta ja seurauksista itselle. Tutkimus osoittaa, että lapset kokivat olevansa parisuhdeväkivallan rinnakkaisuhreja. He kuvasivat isien käyttämää väkivaltaa vivahteikkaasti ja tarkkanäköisesti. Lapset erottivat tilannesidonnaisen väkivallan harkitusta parisuhdeterrorista. Perheissä koettu isien käyttämä väkivalta aiheutti lapsille muun muassa ylivireyttä, ahdistusta ja jatkuvaa pelkoa. Lapset suojasivat itseään esimerkiksi rajoittamalla itseilmaisuaan ja välttämällä kontaktia isän kanssa. Lasten turvallisuuden takaaminen ja heidän kokemustensa huomioiminen jäivät miesten väkivallan katkaisuohjelmissa heikoiksi. Ohjelmissa toteutettiin riskinarviointia väkivallan jatkumisesta tai uusiutumisesta, mutta tämän tutkimuksen perusteella on mahdotonta sanoa, mihin tarkoitukseen näitä tietoja käytettiin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella on suositeltavaa, että väkivallan katkaisuohjelmien vaikuttavuutta tulisi arvioida myös lasten ja puolisoiden näkökulmista. Riskin- ja vaikuttavuuden arviointia tulisi kehittää siten, että strukturoituja menetelmiä voisi hyödyntää sekä miesten kanssa työskennellessä että suunnitellessa perheväkivallan uhrien turvallisuuteen vaikuttavia toimia.