Browsing by Author "Iisakkila, Niina"

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia Venäjällä 9. toukokuuta juhlittavan voitonpäivän merkitystä kylmän sodan jälkeisellä ajalla. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten juhlatraditiot ovat muuttuneet vuosien aikana ja miten juhla heijastaa Venäjän valtion virallista tulkintaa historiasta. Lisäksi pohditaan, miten voitonpäivään liittyvät historian tulkinnat vaikuttavat Venäjän ja länsimaiden välisiin suhteisiin. Voitonpäivänä on perinteisesti muistettu Neuvostoliiton voittoa kansallissosialistisesta Saksasta, mutta juhla on saanut vaikutteita myös tuoreemmista tapahtumista, kuten Ukrainan kriisistä ja Tšetšenian sodasta. Suurin huomio kiinnitetään Moskovan tapahtumiin, sillä Moskova on ollut paitsi Venäjän, myös Neuvostoliiton pääkaupunki. Erityisesti huomiota kiinnitetään tärkeimpiin juhlavuosiin, eli vuosiin 1995, 2005 ja 2015. Tutkielman aineistona ovat juhlatapahtumien videoinnit, lehtikirjoittelu ja symboliikan ilmentymät, kuten teeman mukaiset postimerkit. Voitonpäivän päätapahtuma Moskovassa on perinteisesti koostunut kolmesta osasta, eli joukkojen tervehtimisestä, presidentin puheesta ja joukkojen marssista. Tervehdityt joukot ovat vuodesta riippuen olleet joko veteraaneja tai Venäjän asevoimien joukkoja, ja presidentti on puheessaan viitannut sotavoiton tuoman kunnian ja sotatapahtumien lisäksi myös vallitseviin uhkakuviin, kuten terrorismiin tai mahdollisiin uusiin vastustajiin. Paraatissa näkyy myös sotaveteraanien sukupolven katoaminen, sillä heidän edustuksensa tapahtumassa on vähentynyt vuosi vuodelta. Puhetta seuraa joukkojen jalkamarssi pois Punaiselta torilta, ja tähän osioon on joinakin vuosina osallistunut myös ulkomaisia joukkoja. Vuodesta riippuen jalkamarssia on seurannut joko kaluston esittelyä tai avainhenkilöiden vierailu Tuntemattoman sotilaan haudalla. Tapahtuma seuraa varsin tarkasti vuoden 1945 voiton paraatin aikataulua. Paraati on saanut eri vuosina myös ajankohtaisia merkityksiä, sillä paraatiin on osallistunut myös muiden sotien veteraaneja sekä uusinta sotakalustoa, ja juhlaan on panostettu etenkin vuosina, jolloin Venäjällä on ollut tarvetta etsiä oikeutusta harjoittamalleen politiikalle. Symboliikka on aina ollut merkittävä osa voitonpäivää. Voitonpäivään liittyvät symbolit ovat peräisin usein toisen maailmansodan ajoilta, mutta ne ovat saaneet myös moderneja muotoja ja merkityksiä. Esimerkiksi Yrjön nauhan musta-oranssi väritys periytyy Venäjän imperiumin ajalta ja sitä hyödynnettiin toisen maailmansodan aikaisissa kunniamerkeissä, mutta nykyisen muotonsa nauha on saanut vasta 2000-luvun aikana, jolloin ajatus kannettavasta nauhasta synty Ria Novosti -lehden toimituksessa. Tämän jälkeenkin nauha on saanut vielä uusia merkityksiä, sillä se on toiminut sekä oikeuden että vääryyden symbolina Ukrainan kriisin aikaan. Kuolematon rykmentti – tapahtuma, jossa ihmiset kantavat sotaan osallistuneiden lähiomaistensa valokuvia – puolestaan on suunnattu etenkin sodan jälkeen syntyneille sukupolville, ja sen tarkoituksena on siirtää sotavoittoon liittyvä kunnia uudelle sukupolvelle veteraanien kuoltua. Symbolisista ilmiöistä tärkein on kuitenkin voitonpäivä itsessään, sillä se sisältää ajatuksen urheudesta, uhrautuvaisuudesta, isänmaallisuudesta ja neuvostoimperiumin suuruudesta, jopa pyhyydestä. Voitonpäivä ei ole vain Venäjän sisäinen ilmiö, vaan juhla aiheuttaa keskustelua myös maan rajojen ulkopuolella. Juhlavuosina Venäjä on yleensä kutsunut Punaiselle torille muiden valtioiden päämiehiä, ja osallistumiskysymys on käytännössä pakottanut muut maat pohtimaan omaa suhdettaan Venäjään ja toisen maailmansodan historiaan. Erityisen toivottuja vieraita ovat perinteisesti olleet Neuvostoliiton sodan aikaiset liittolaiset, siis Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska, mutta nämä valtiot ovat usein jääneet pois voitonpäivästä vetoamalla sisäisiin asioihinsa tai kritisoidakseen Venäjän toimintaa. Saksa on puolestaan osallistunut juhlaan aina jollakin tavalla, sillä maa oli sodan hävinnyt osapuoli, jossa myös toteutettiin sodan aikana vakavia ihmisoikeusrikoksia. Suomessa voitonpäivä ei yleensä ole saanut suurta huomiota, sillä voitonpäivä ei suoranaisesti liity maan sotahistoriaan. Baltian maissa juhla puolestaan on poikkeuksellisen arka, sillä sodan päättyminen Neuvostoliiton voittoon merkitsi maille itsenäisyyden menetystä moneksi vuosikymmeneksi. Suuret sisäiset venäläisvähemmistöt tekevät näissä maissa voitonpäivästä tärkeän kysymyksen myös sisäpoliittisesti. Valtiollisten edustajien lisäksi paraatiin on osallistunut myös näiden maiden asevoimien joukkoja ja puna-armeijan puolella taistelleita veteraaneja. Voitonpäivän idea perustuu historiallisiin tapahtumiin, mutta tapahtuma saa etenkin juhlavuosina myös ajankohtaisia merkityksiä. Juhlaa todennäköisesti juhlitaan Venäjällä jossakin muodossa myös tulevaisuudessa, joten myös tulevina vuosikymmeninä symboliikka saa uusia merkityksiä ja muut maat joutuvat määrittelemään, mikä on niiden suhde toisen maailmansodan historiaan.