Browsing by Author "Ikonen, Sylvia"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan verkkopetosten uhriksi joutumisen riskitekijöitä rutiinitoimintojen teorian näkökulmasta. Tämän lisäksi tarkastellaan verkkopetosten uhrikokemusten ja sosiodemografisten tekijöiden välistä yhteyttä. Verkkopetoksilla tarkoitetaan internetin välityksellä tapahtuvia petoksia, joiden tarkoituksena on saada haltuun uhrin omaisuutta tai henkilökohtaisia tietoja. Rutiinitoimintoja tässä tutkielmassa mitataan verkkoaktiivisuudella, kuvien ja kirjoitusten julkaisemisella sekä verkossa suojautumisella. Sosiodemografisina muuttujina käytetään sukupuolta, ikää, koulutustasoa ja koettua tulotasoa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Cohenin ja Felsonin (1979) rutiinitoimintojen teoria. Teorian perusidean mukaan rikos tapahtuu, jos motivoitunut tekijä kohtaa sopivan uhrin valvomattomassa tilassa. Rikollisuuden ajatellaan myös seuraavan elämän rutiinitoimintoja; siellä missä on paljon ihmisiä, tapahtuu myös rikoksia. Teoria on luotu alun perin selittämään perinteisempää rikollisuutta, mutta teoriaa on hyödynnetty myös verkkopetosten uhrikokemuksia tarkasteltaessa. Aikaisemman tutkimuksen mukaan etenkin verkkoaktiivisuuden ja verkkopetosten uhrikokemusten välillä on löydetty yhteys. Aineistona tässä tutkielmassa toimii Kansallisen rikosuhritutkimuksen vuoden 2021 aineisto (N=4813). Kansallinen rikosuhritutkimus on 15–74-vuotiaille suomalaisille suunnattu kysely, jossa kartoitetaan muun muassa vastaajien uhrikokemuksia. Aineiston pääsääntöisenä analyysimenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia ja lisäksi menetelmänä hyödynnetään ristiintaulukointia. Tutkielman keskeisin tulos on yhteys verkkopetoksen uhrikokemusten ja verkkoaktiivisuuden välillä. Verkossa aktiivisemmin aikaa viettävien riski joutua petoksen uhriksi on suurempi kuin epäaktiivisesti verkossa toimivilla. Petoksilta suojautumisella ei ole vaikutusta uhririskiin, kuten ei myöskään kuvien tai kirjoitusten julkaisemisella. Sosiodemografisten muuttujien suhteen sukupuolen, heikoksi koetun tulotason ja korkean koulutuksen osalta löytyy yhteys verkkopetosten uhrikokemuksiin. Sukupuolimuuttujan osalta miesten riski joutua verkkopetoksen uhriksi on naisia suurempi. Muiden sosiodemografisten muuttujien suhteen yhteyksiä ei löydy. Jatkotutkimuksen osalta suositellaan aiheen tutkimista lisää sen ajankohtaisuuden vuoksi ja tilaa on etenkin pitkittäistutkimukselle ja laadulliselle tutkimukselle.