Browsing by Author "Immonen, Jenna"

Masennus aiheuttaa mittavia yhteiskunnallisia kuluja sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa sekä merkittävää inhimillistä kärsimystä sen johtaessa pahimmillaan jopa itsemurhaan. Tutkimus masennusdiagnoosin saamisen vaikutuksesta yksilön kokemukseen omasta itsestään ja hänen suhteestaan ympäröivään maailmaan on kuitenkin hyvin vähäistä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin yksilöiden kokemuksia keskivaikean masennusdiagnoosin saamisesta. Kiinnostuksen kohteena oli selvittää, mitä masennusdiagnoosi merkitsee diagnosoidulle, miten masennusdiagnoosi vaikuttaa diagnoosin saaneen henkilön käsitykseen ja havaintoon omasta itsestään suhteessa ympäröivään maailmaan ja missä määrin lääketieteellinen häiriödiagnoosi kohtaa yksilön käsityksen omasta tilastaan. Tutkielman teoreettismetodologinen lähestymistapa on tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA). Tiivistetysti ilmaistuna tulkitsevassa fenomenologisessa analyysissa tutkija on kiinnostunut ymmärtämään yksityiskohtaisesti tietyn homogeenisen ryhmän subjektiivisten kokemusten merkitystä tutkittaville tietyssä kontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä kuudesta (N=6) keskivaikean masennusdiagnoosin saaneen henkilön syvähaastattelusta, jotka kerättiin eräältä Kaakkois-Suomessa sijaitsevalta psykiatriselta poliklinikalta. Haastatteluaineiston analyysin avulla muodostettiin masennusdiagnoosin saamiskokemukseen liittyen kolme kattoteemaa ja yhdeksän alateemaa. Kattoteemoiksi muodostuivat Valo pimeyteen, Uhka itselle ja Elämän risteyskohta. Havaittujen teemojen kokonaisuudesta selviää, että kokemus masennusdiagnoosin saamisesta on hyvin moninainen ja paikoin erittäin ristiriitainen. Diagnoosi koetaan helpotukseksi, koska se selittää oman käsittämättömäksi koetun olotilan, oikeuttaa lepäämisen ja töistä pois jäämisen sekä katkaisee masennuksen aiheuttaman kärsimyksen kierteen. Toisaalta diagnoosi merkitsee yksilöille ikäväksi koettua sairaaksi määrittelyä, häpeää jaksamattomuudesta sekä pelkoa hullun leimasta. Diagnoosin kokemukseen liittyy merkittävästi myös masennuslääkkeiden vastustus. Diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta merkitsee yksilöille myös kriisinkaltaista pysähtymistä. Se herättää yksilön pohtimaan olotilansa syitä, mahdollista muutosta ja aiheuttaa ristiriitaisesti sekä pelkoa tilan pysyvyydestä että toivoa parantumisesta. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat: Smith, J., Flowers, P., & Larkin, M. (2009). Interpretative Phenomenological Analysis. Theory, Method and Research; Karp, D. (1996). Speaking of Sadness: Depression, Disconnection, and the Meanings of Illness; Kokanovic, R., Bendelow, G., & Philip, B. (2013). Depression: the ambivalence of diagnosis; Millward, L., Lutte, A., & Purvis, R. (2005). Depression and the perpetuation of an incapacitated identity as an inhibitor of return to work; Rikala, S. (2013). Työssä uupuvat naiset ja masennus; Radley, A. (1994). Making Sense of Illness. The Social Psychology of Health and Disease; Wagner, W., Duveen, G., Themel, M., & Verma, J. (1999b). The Modernization of Tradition: Thinking about Madness in Patna, India.