Browsing by Author "Jääskeläinen, Tuomo Markus"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä vuodesta 2001 käydyn maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävän Dohan neuvottelukierroksen tähänastista epäonnistumista. Tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella millä eri tekijöillä epäonnistumista on selitetty, toiseksi miten nämä selitykset kytkeytyvät maailmanpolitiikan tutkimuksen teorioihin ja kolmanneksi mitkä näistä tekijöistä pystyvät parhaiten selittämään kierroksen kohtaamat vaikeudet. Aihetta käsittelevän kirjallisuuden pohjalta kierroksen epäonnistumista selittävät tekijät on luokiteltu neljän eri teoriakehikon alle. Uusrealistisen ajattelun mukaan keskeisenä tekijänä voidaan pitää valtioiden välisen valtatasapainon muuttumista kehittyvien maiden parantuneen aseman myötä. Liberaali teoria korostaa keskeisten toimijoiden sisäpoliittisen tilanteen rajoittaneen hallitusten mahdollisuutta kansainvälisten sitoumusten tekemiseen. Historiallisen institutionalismin mukaan ongelmana on ollut järjestön historiasta kumpuava konsensukseen perustuva päätöksentekojärjestelmä sekä pienimuotoinen organisaatio. Konstruktivistinen teoria puolestaan korostaa selittävänä tekijänä toimijoiden eriäviä käsityksiä maailmankaupan hallinnan luonteesta ja tavoitteista. Esitettyjen tekijöiden painoarvoa on arvioitu muodostamalla kontrafaktuaaleja vallitsevalle maailmanpoliittiselle tilanteelle. Kontrafaktuaaleihin nojaava tutkimus perustuu ajatukseen, jonka mukaan aktuaalisen maailman asioiden tilassa ei itsessään ole mitään erikoista: Sen ohella voidaan määrittää lukematon määrä erilaisia mahdollisia maailmoja, joiden ominaisuuksia tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä myös aktuaalisen maailman suhteen. David Lewisia mukaillen tutkielman näkökulma mahdollisiin maailmoihin pohjaa modaalirealismiin. Kontrafaktuaalien avulla saatujen tutkimustulosten perusteella Dohan kierroksen epäonnistumiseen pääasiassa vaikuttaneina syinä voidaan pitää toimijoiden eriäviä käsityksiä maailmankaupan hallinnasta sekä järjestön vanhentuneita neuvottelukäytäntöjä. Merkittävin ero toimijoiden käsityksissä on muodostunut kehittyneiden ja kehittyvien maiden välille: Kehittyneet maat kokevat WTO:n tarkoitukseksi universaalin teollisuustuotteiden tullien alentamisen, kun taas kehittyvät maat puolestaan toivovat Dohan kierrokselta ennen kaikkea niiden taloudellisen aseman parantamista. Neuvottelukäytäntöön liittyen siirtyminen WTO:n perustamissopimuksesta löytyvään 'yksi maa, yksi ääni' -äänestyskäytäntöön voisi johtaa neuvotteluratkaisuun tilanteissa, joissa neuvottelut kärjistyvät yksittäisten merkittävien toimijoiden väliseen erimielisyyteen. Jos maiden äänimääriä painotettaisiin niiden taloudellisella painoarvolla, kierroksen onnistumistodennäköisyys olisi tätäkin korkeampi, mutta tällaiseen järjestelmään siirtyminen on siihen vaadittavan konsensuksen myötä epätodennäköistä. Saatujen tulosten pohjalta Dohan kierroksen loppuunsaattamista voidaan pitää epätodennäköisenä lähitulevaisuudessa. Kehittyneitä maita koskevien talousongelmien myötä ne eivät liene halukkaita tekemään kauppapoliittisia myönnytyksiä kehittyville maille myöskään tulevaisuudessa. Kehittyvät maat eivät puolestaan ole halukkaita muuttamaan neuvottelustrategiaansa, sillä nopeammasta talouskasvustaan huolimatta ne ovat edelleen kehittyneitä maita selvästi köyhempiä. Myöskään päätöksentekokäytännön muuttaminen ei ole todennäköistä, sillä nykykäytäntö tarjoaa pienille maille mahdollisuuden hankkia itselleen etuja neuvotteluja jarruttamalla ja suurille maille mahdollisuuden estää itselleen haitallisten sopimusten syntymisen.