Browsing by Author "Jabai, Ellen"

Tutkielmassa käsitellään Väestöliiton Helsingin sosiaalineuvolaan tulleita nuoria naisia ja heidän toimijuuttaan sosiaalineuvolassa. Tutkimuksessa avataan myös naisten kokemuksia seksuaalisuudesta, seurustelusta ja raskaudesta sekä mahdollisen aborttitoiveen perusteluja. Keskiössä on aborttia hakevan nuoren naisen toimijuus ja ääni, joka on aiemmissa väestön historiaa koskevissa tutkimuksissa usein sivuutettu. Tutkimuksen on tarkoitus osoittaa, että sosiaalineuvolassa käyneet nuoret naiset olivat passiivisen väestökontrollin kohteen sijaan aktiivisia ja tietoisia toimijoita. Vuonna 1950 voimaan tullut aborttilaki mahdollisti naisille laillisen abortin anomisen. Väestöliiton sosiaalineuvolat olivat keskeisin laillisia raskaudenkeskeytyksiä myöntävä taho. Aborttilain perimmäisin tarkoitus oli hillitä korkeita aborttilukuja, jotka nähtiin väestöpoliittisia tavoitteita uhkaavina. Lääkärikunta asetettiin vahtimaan tavoitteiden toteutumista. Nuoret naiset olivat aborttilain voimassaolon aikana 1950- ja 1960-luvuilla erityisten suurten muutosten ja ristiriitojen välissä. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupungistuminen, modernisaatio ja seksuaalinen vapautuminen synnyttivät nuorille naisille uudenlaisia mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja haasteita, jotka eivät aina vastanneet perinteisiä naiseuden ja äitiyden odotuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu Väestöliiton Helsingin sosiaalineuvolan potilasasiakirjoista eli anomuksista, joilla laillista aborttia anottiin. Potilasasiakirjat ovat Väestöliiton sosiaalihoitajan kautta tuotettuja kertomuksia naisten elämästä ja suhteesta raskaudenkeskeytykseen. Aineistona ne valottavat ainutlaatuisella tavalla väestöpoliittista kontrollia harjoittaneen viranomaisen ja kontrollin kohteena olevan naisen kohtaamista sosiaalineuvolassa. Potilasasiakirjoista on systemaattisella satunnaisotannalla valittu yhteensä 179 alle 21-vuotiaan naisen anomukset vuosilta 1953, 1961 ja 1969. Aineiston analyysissa on käytetty Atlas.ti-ohjelmaa ja aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin eli koodaamalla aineistossa esiin nousseita ilmiöitä ja ryhmittelemällä niitä kokonaisuuksiksi. Vertaileva ote on tutkimuksen analyysissa keskeinen. Sosiaalineuvolassa asioineet raskaana olevat nuoret naiset kuuluivat lähes poikkeuksetta yhteiskunnan alempiin sosiaaliluokkiin. He olivat köyhiä maaseutu- tai työläistaustaisia naisia, jotka työskentelivät pienipalkkaisissa töissä ja olivat vähän koulutettuja. Heidän raskautensa oli yleensä alkanut avioliitossa tai seurustelusuhteessa, joskin satunnaiset suhteet yleistyivät 1960-luvun lopulla kaupunkilaisten vapaa-ajanviettotapojen yleistyessä nuorten keskuudessa. Suurin syy naisten ei-toivottuihin raskauksiin oli ehkäisytiedon puute. Suurin osa naisista perusteli aborttitoiveensa taloudellisin ja sosiaalisin syin, joita ei kuitenkaan hyväksytty aborttiperusteluiksi. Naimisissa olevat naiset vetosivat ennen kaikkea köyhyyteen, perheen hyvinvointiin ja aviomiehen hankalaan käytökseen. Naimattomien naisten keskeisin abortinhaun syy oli naimattomuus ja siitä johtuvat taloudelliset ja sosiaaliset syyt. 1960-luvun lopulla naisten perustelut raskaudenkeskeytykselle eivät olleet enää niin sidottuja taloudelliseen ahdinkoon, vaan yhä useampi nainen halusi opiskella ja työskennellä ennen lasten hankintaa. Aineisto osoittaa, että naisten toiminta sosiaalineuvolassa oli aktiivista ja päämäärätietoista. Nuoret naiset uskalsivat vaatia oikeuksiaan ja he halusivat tehdä vaikeitakin päätöksiä oman ruumiinsa ja tulevaisuutensa suhteen. Naisten vahva toimijuus näyttäytyi sosiaalineuvolassa muun muassa uhkailuna ja lain kritisointina, mutta myös rehellisyytenä ja avoimuutena. Naisten toimijuus raivasi tietä julkiselle keskustelulle, joka puhkesi Suomessa vuoden 1965 aikana ja jonka myötä aborttilakia muutettiin naisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavammaksi.