Browsing by Author "Jakku, Johanna"

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten työkyvyttömyydestä ja ajasta ennen työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista puhutaan työkyvyttömyyseläkehakemuslomakkeiden avovastauksissa eli selonteoissa. Tutkielmassa kiinnitetään huomio työkyvyttömyyden diskursseihin ja retoriikkaan: miten ja millaisin argumentein lukija vakuutetaan hakijan työkyvyttömyyden totuudenmukaisuudesta ja oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, joka tarkastelee sosiaalisen todellisuuden ja merkitysten rakentumista ja korostaa kielen tärkeyttä merkitysten tuottamisessa, ylläpitämisessä ja muuttamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytetään retorista diskurssianalyysia, jota sosiaalisen konstruktionismin lähtökohtapremissit ohjaavat. Tutkielman aineisto koostuu kolmensadan työkyvyttömyyseläkehakemuksen avovastauksista eli selonteoista. Aineisto on osa Eläketurvakeskuksen ja työeläkelaitosten työkyvyttömyyseläkkeen hakemista edeltävien vaiheiden tutkimusprojektia varten kerättyä laajaa asiakirja-aineistoa. Työkyvyttömyyseläkehakemusten selonteot eivät ole neutraaleita, puhtaita kuvauksia työkyvyttömyydestä, vaan vahvasti latautuneita, tietystä perspektiivistä ja tietyssä kontekstissa laadittuja yrityksiä vakuuttaa päätöksentekijä haetun etuuden (työkyvyttömyyseläkkeen) oikeutuksesta. Niissä argumentoidaan monipuolisesti ja käytetään runsaasti erilaisia puolustavan retoriikan keinoja. Tutkielmassa esitetään neljä työkyvyttömyyden diskurssia eli puhetapaa: 1) vääjäämättömyysdiskurssi, 2) oikeutusdiskurssi, 3) ajelehtimisdiskurssi ja 4) toiveikkuusdiskurssi. Työkyvyttömyyseläkkeen hakijat ottavat diskursseissa erilaisia subjektipositioita (uhri, potilas, oikeuksien puolustaja, muiden armoilla oleva, aktiivinen toimija) ja subjektipositiot ohjaavat selontekojen representaatiota ja argumentointia. Työkyvyttömyyseläkkeen oikeutusta perustellaan selonteoissa eniten sairauksilla ja toissijaisesti työhön liittyvillä syillä. Argumentaatiossa korostuvat erityisesti ääri-ilmaukset sekä kertomuksella, konsensuksella ja puhujakategorialla vakuuttaminen. Työkyvyttömyyshakemusten selonteoissa on myös joukko hakijoita, jotka eivät representoi niinkään työkyvyttömyyttään vaan työkykyisyyttään tai -kyvykkyyttään. Työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen ei ole yhtäkkinen päätös, vaan yleensä hyvin pitkä, vuosia tai vuosikymmeniä jatkunut prosessi. Työkyvyttömyyseläke on tärkeä erityisesti työkyvyttömän statuksen vuoksi. Työkyvyttömyyseläkeläisen status on tärkeä erityisesti silloin, kun taustalla on pitkäaikaistyöttömyyttä tai kun eläkkeeseen koetaan olevan oikeutettu sairauden tai pitkän ja raskaan työ- tai yrittäjäuran vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeen hakemista taloudellisena etuutena ei selonteoissa tuoda esiin.