Browsing by Author "Jokinen, Kalle"

Mediatalot kärvistelevät ennen näkemättömässä talousahdingossa. Vaikka ne Suomessa takovat pääosin vielä voittoa, ei tulos pörssitaloudessa riitä. Nihkeää taloussuhdannetta merkittävämpi murheenkryyni on internet, jonne sekä tuotanto että erityisesti kulutus siirtyvät. Yleisöt ovat verkossa suurempia kuin koskaan, mutta printtilehdistä matkittu mainosmyyntimalli, jossa ilmoitukset hinnoitellaan lähinnä koon ja silmäparien perusteella, ei tuota tarpeeksi. Kasvattaakseen verkon mainostuottoja mediatalot pyrkivät maksimoimaan sivunäyttöjen eli mainosnäyttöjen määrän. Käytännössä se onnistuu laatimalla klikkauksia kerääviä, houkuttelevia otsikoita. Jutun sisällöllä ei ole enää niin väliä, sillä mainosrahat on ansaittu heti, kun ilmoitus välähtää esiin. Tabloidisaatiokriitikot ovat syystä huolissaan. Ärhäköityvä otsikointityyli kuvaa esimerkiksi politiikan herkästi vain kaunaiseksi peliksi samalla, kun toimittajilla on yhä vähemmän resursseja perehtyä aiheisiinsa. Juttuja kopioidaan suoraan tiedotteista, ja toimittajien etiikka uhkaa rapistua tavalla, joka pahimmillaan uhkaa ajaa jopa journalismin kruununjalokiven, politiikan journalismin, rappion tilaan. Kriisin koittaessa vallan vahtikoira, demokratian toimivuuden takaava media, ei enää pysty palvelemaan äänestäjäkuntaa. Samaan aikaan lukijat kertovat kaipaavansa syvällistä, tutkivaa journalismia. Vaatimus on mielenkiintoinen, sillä suosittujen tiedotusvälineiden mittarit puhuvat toisenlaisesta todellisuudesta. Käsillä olevassa tutkielmassa selvitetään, minkälaisia verkkojuttuja luetaan ajallisesti eniten ja missä määrin luettujen juttujen sisältö vastaa tabloidisaatiokehitystä. Tarkasteltavana ovat Aamulehden, Iltalehden, MTV:n ja Ylen ajallisesti luetuimmat verkkojutut. Tarkastelujaksot ajoittuivat vuoden 2014 loppuun, viikoille 49 ja 51. Yhteensä 160 artikkelin aineisto on kerätty mediatalojen omilla analytiikkatyökaluilla. Menetelmänä käytetään aineistoperusteista grounded theory -lähestymistapaa, jolla ainutlaatuisesta aineistosta saadaan mahdollisimman paljon irti. Aineistosta käy ilmi, etteivät lukijoiden julkilausutut vaatimukset saati tuomiopäivän kuvaelmat täysin toteudu. Ajallisesti luetuimpien juttujen joukossa on tukku kovia uutisia, mutta sekaan mahtuu myös monia aiheeltaan viihteellisempiä ja tulokulmaltaan henkilökohtaisempia juttuja. Tutkielmassa hahmotellaan aineiston monipuolisen analyysin perusteella viisi menestyksekästä juttuformaattia. Valtaosaa yhdistää se, etteivät ne käsittely- ja esitystavoiltaan vastaa perinteistä uutistekstiä. Sen sijaan luetuimmat jutut rakentuvat usein vetävien tarinoiden, näyttävien multimediaesitysten, koskettavien tilitysten, helppolukuisten listausten ja ajantasaisten live-seurantojen varaan. Otsikoinnissa perinteinen informatiivisuuden ihanne saa väistyä mielenkiinnon herättämisen tieltä. Menestyvien juttuformaattien valossa on selvää, että suuret viestimet rakentavat verkkopalveluihinsa tietoisesti katkeamatonta sisältövirtaa, jossa kovat uutiset mahtuvat sulassa sovussa kevyempien juttujen rinnalle. Tässä virrassa lukijat luovivat omien mieltymystensä mukaan itseään sivistäen ja toisaalta elämyksiä etsien. Trendi on ymmärrettävä, kun lukijoiden ymmärretään käyttävän internetin parissa jo enemmän aikaa kuin television ääressä. Televisiosta katsotaan myös uutisia, mutta leijonanosa ajasta vietetään viihteellisempien sisältöjen parissa. Verkkomedian ja kaupallisen television merkittävä ero on kuitenkin mainosmyyntimalli. Verkossa sovelletaan yllä kuvailtua printtilogiikkaa, kun taas tv-kanavat hinnoittelevat mainoksensa huomioiden myös aika-aspektin – minuutin mainos maksaa enemmän kuin 10 sekunnin mainos. Mallin omaksuminen voisi helpottaa verkkomedian taloudellista tilannetta ja samalla kannustaa niitä tuottamaan pelkkien vetävien otsikoiden sijaan lukijoita oikeasti vangitsevia juttuja.