Browsing by Author "Junikka, Eveliina"

Euroopan ”pakolaiskriisin” vaiheet vuosina 2015-2016 on yleensä kuvattu erilaisten vastakkainasettelujen kautta. Noin puoli miljoonaa pääasiallisesti Irakista, Afganistanista ja Syyriasta kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa saapuivat EU-alueelle tilanteessa, jossa unioni oli tuskin selvinnyt lukuisista edellisistä kriiseistään. Lisäksi ympäri Eurooppaa oikeistopopulistiset ja kansallismieliset poliittiset toimijat keräsivät kannatusta ja unioniin kohdistettiin voimakasta kritiikkiä etenkin taloustilanteeseen ja maahanmuuttoon liittyen. Myös Suomessa yhteiskunnallinen asenneilmapiiri oli kahtiajakautuneempi kuin vuosikymmeniin. Turvapaikanhakijoiden saapuminen jakoi myös tavallista kansaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Uusia ruohonjuuritason toimijoita syntyi ja aktivoitui paitsi turvapaikanhakijoiden vastaanoton tueksi, myös vastustamaan pakolaisten vastaanottoa. Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden määrä saavutti Suomessa huippunsa ja viranomaisresurssien ehtyessä kansalaisyhteiskunta, kuten Suomen Punainen risti, ottivat aktiivisen roolin turvapaikanhakijoiden majoittamisessa ja myöhemmin suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisen tukena. Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksän SPR:n vapaaehtoistoiminnassa turvapaikanhakijoiden tukena vuosina 2015-2016 olleen vapaaehtoisen muistoja, kokemuksia ja käsityksiä vapaaehtoistyöstä ”pakolaiskriisin” aikaan. Tarkoituksena on muodostaa käsitys paitsi vapaaehtoistyön toimintaympäristöstä vuosina 2015-2016, myös tarkastella näiden kokemuskerronnassa rakentuvia toimijuuksia kriisiajan ympäristössä. Tutkimus ottaa osaa aiempaan tutkimuskirjallisuuteen yhteiskunnallisen osallistumisen taustalla vaikuttavista asenteista, motivaatioista, merkityksistä ja mahdollistumisesta moderneissa länsimaisissa nyky-yhteiskunnissa. Euroopan lisäksi myös Suomessa maahanmuuttokeskustelu oli turvapaikanhakijoiden määrän kasvun ja oikeistopopulismin kannatuksen nousun myötä entistä kärjistyneempää, eikä turvapaikanhakijoiden vastaanotto helpottanut vuoden 2015 tulehtunutta asenneilmapiiriä. Pakolaisuuteen liittyvä julkinen ja poliittinen keskustelu on kytköksissä paitsi eri maahanmuuttajaryhmiin, myös vastaanottavan yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Haastateltujen vapaaehtoisten vapaaehtoistyön taustoja, motivaatioita, vastuutehtäviä, rooleja ja vuorovaikutusta eri osapuolten kanssa kuvaavissa kertomuksissa toistuvatkin paitsi vastakkainasettelun ja kriisiolosuhteiden asetelmat, myös voimakkaat solidaarisuuden ja auttamishalun kokemukset. Valtaosa vapaaehtoistyöhön liittyvistä muistoista ja kokemuksista liittyivät kuitenkin läheisiksi tulleisiin turvapaikanhakijoihin ja näiden kanssa syntyneisiin tärkeisiin kohtaamisiin. Turvapaikanhakijoiden kertomukset ja kokemukset olivat yhä läsnä kaikkien vapaaehtoisten haastatteluissa ja ne toimivat paitsi vapaaehtoisten itsensä roolien määrittäjinä, myös välittyneellä kerronnallisena kaavalla jäsennellä menneisyyden tapahtumia. ”Pakolaiskriisin” aikaisen toiminnan merkitys näkyi vapaaehtoisten kohdalla eri tavoin, itseilmaisun keinosta omien tunteiden ja huolten helpottamiseen. Käsitykset omasta roolista, itseymmärryksestä ja oman toiminnan merkityksellisyydestä rakentui kuitenkin juuri turvapaikanhakijoiden muodostetuissa sosiaalisissa suhteissa.