Browsing by Author "Juntunen, Iina"

Tässä pro gradu -tutkielmassa jäsennetään palkkatyön merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa työttömyyden tarkastelun kautta. Lähestymistapa kiteytyy ajatukseen, että tarkasteltaessa ilmiöitä marginaalien näkökulmasta voidaan paljastaa keskusten moninaisuus. Tutkielmassa tehdään näkyväksi kulttuurisesti itsestäänselvyyksinä pidettyjä työttömyyteen liitettäviä käsityksiä sekä hahmotellaan sitä, miten palkkatyökeskeistä yhteiskuntaa rakennetaan ja kyseenalaistetaan. Aineistona on kahdeksan internet-keskustelua, joita tarkastellaan diskursiivisen kategoria-analyysin avulla. Kategoria-analyysin lähtökohtana on, että maailmaa hahmotetaan ja jäsennetään kategorisoinnin avulla ja että kategorioihin on varastoitunut kulttuurista tietoa. Kategoria-analyysin avulla on mahdollista tutkia sitä, kuinka yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet ovat läsnä ja paikallistettavissa ihmisten arkisessa toiminnassa. Analyysissa eritellään suhtautumistapoja työttömyyteen, suhtautumistavoissa esiintyviä kategorisointeja ja niiden taustalla vaikuttavia arvoja ja normeja. Toiseksi tarkastellaan sitä, millaisiin keinoihin työttömäksi esittäytyvät keskustelijat tukeutuvat perustellessaan ja oikeuttaessaan työttömyyttään. Aineistossa voidaan hahmottaa viisi eri tapaa asemoida työttömät. Näissä eri subjektipositioinneissa työttömyyden syyt, seuraukset ja siihen mahdollisesti liittyvät toimenpiteet jäsennetään eri tavoin. Toiseksi työttömän toiminnan mahdollisuudet näyttäytyvät erilaisina. Merkittävää neuvottelu käydään sen osalta, nähdäänkö työttömyys yksilöllisistä ominaisuuksista johtuvana vai yhteiskunnallisena ongelmana. Toinen kamppailu voidaan paikantaa työkeskeisen elämänkatsomuksen kyseenalaistavan ja tällaista ajattelutapaa voimakkaasti kritisoivan ja sitä yhteiskunnallisesti vastuuttomana pitävien puhetapojen välillä. Keinoina perustella ja oikeuttaa työttömyyttä näyttäytyy yhtäältä koulutukseen ja aiempaan työhistoriaan vetoaminen, aktiivisuuden korostaminen ja laiskan työttömän kategoriasta irrottautuminen. Näiden kohdalla korostuu tarve osoittaa samankaltaisuutta palkkatyössä olevien ihmisten kanssa. Erityisen kiinnostava löydös oli työttömän kategorian sisällä käytävä neuvottelu – työttömät muodostavat ikään kuin kategorian, jossa on eri tasoja ja työttömät ovat toisiinsa nähden hierarkkisessa suhteessa. Toisaalta aineistossa esiintyy myös vapaaehtoista marginaaliin jättäytymistä, jolloin painotetaan positiivista erontekoa keskukseen nähden. Kaiken kaikkiaan tulokset vahvistavat käsityksen Suomesta palkkatyön yhteiskuntana huolimatta siitä, että palkkatyön kriisistä, jopa työyhteiskunnan odotettavissa olevasta katoamisesta on keskusteltu vuosikymmenien ajan. Yhtenä osoituksena palkkatyön ortodoksiasta voi pitää työttömien tarvetta antaa selontekoja siitä, miksi he eivät täytä kulttuurista odotusta palkkatyöhön osallistumisesta. Työttömyyskeskustelun pohjarakenteeksi tarkastelun myötä hahmottunut ajattelutapa, jonka mukaan töitä kyllä löytyy, jos niitä vain haluaa tehdä, on yksiulotteinen, eikä näytä vastaavan ympäröivää todellisuutta, jota määrittää työn epätasainen jakautuminen ja epätyypillisten työsuhteiden tyypillistyminen. Suhtautumistapojen kriittinen tarkastelu on tärkeää, sillä marginaalisuuden muotoutumisessa keskeistä on nimenomaan toisten tavat reagoida poikkeavaksi koettuun toimintaan tai käyttäytymiseen. Tutkielman tulokset osaltaan osoittavatkin, millaisia – toisinaan varsin negatiivisia – seurauksia vallitsevilla käsityksillä voi yksilöille olla. Tutkielma antaa osaltaan näkökulmia keskusteluun ansiotyön monopolista toimeentuloon, identiteettiin ja osallisuuteen erittelemällä sitä, miten työttömyyteen ja työttömiin suhtaudutaan ja millaisista tekijöistä nämä suhtautumistavat mahdollisesti kumpuavat.