Browsing by Author "Jussila, Veera"

Tutkimus tarkastelee journalistien käsityksiä uutisten lainaamisesta toisilta medioilta. Yhtenä työn virikkeistä on ollut lainaamisesta alalla käyty keskustelu ja Julkisen sanan neuvoston toukokuussa 2010 antama periaatelausuma lainaamisesta. Lainaamisesta ei ole myöskään juuri tehty tutkimusta. Työn näkökulma on journalismissa kansalaisten toiminnan resurssina. Tutkimustehtävänä on tarkastella journalistien käsityksiä uutisten lainamisesta siitä näkökulmasta, miten uutisten lainaaminen sopii journalismin tehtävään julkisen keskustelun edistäjänä. Tavoitteena on avata niitä merkityksiä ja perusteita, joita journalistit lainaamiselle työssään antavat. Erityinen kiinnostus kohdistuu lainaamisen kokemuksiin sanomalehdissä, koska ne ovat paperi- ja verkkoversioidensa sisältöjen suhteen erityisessä muutoksen tilassa. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan, miten journalistit käsittävät uutisten lainaamisen yhteiskunnallisen tehtävänsä kannalta. Toiseksi selvitetään, miten toimittajat kokevat lainaamisen kehittyneen, mitä tekijöitä kehityksen takana nähdään ja miten tilanteeseen tulisi journalistien mielestä reagoida. Kysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla haastatteluaineistoa teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Teoreettinen viitekehys koostuu ensinnäkin John Deweyn pragmatistisesta julkisoteoriasta. Journalismi voi tästä näkökulmasta toimia demokratiassa keskustelun ja toiminnan resurssina. Toiseksi teoreettiseen viitekehykseen kuuluu tarkempia journalismin teorioita. Lainaamisen kokemuksia tarkastellaan esimerkiksi Juha Herkmanin mediajournalismin käsitteen ja Mark Deuzen jäsentämän uutistyön muutoksen näkökulmasta. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty journalistien puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja (8 kappaletta). Analyysimenetelmänä on käytetty teoreettiseen viitekehykseen pohjaavaa tulkintaa. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitetään, että journalistit pitävät muiden medioiden seurantaa ja lainaamista eri perusteilla olennaisena osana tehtäväänsä. Moni perustelee lainaamisen välttämättömyyttä verkon tuomalla nopeuden paineella. Julkisoiden resurssina toimiminen ei siis näytä olevan se motiivi, joka lainaamista on kiihdyttänyt. Silti lainaamisen katsotaan voivan myös tukea julkison muodostumista. Vastauksena toiseen kysymykseen esitetään, että lainaamisen koetaan selvästi yltyneen etenkin verkon vaikutuksesta. Journalistit eivät koe nykyistä lainaamista vielä liiallisena, mutta pitävät asiaa uhkana, jota pitää varoa. Uutistyön muutokset näkyvät lainaamisessa: lainaaminen korostuu kiristyneen kilpailun ja reaaliaikaisen verkkouutisoinnin ilmiönä. Lainaamista ei kuitenkaan koeta ongelman ytimenä, vaan taustalla on laajempi huoli uutisvirrassa erottautumisesta ja pelko yleisöjen mahdollisesta vieraantumisesta. Apuna tilanteeseen haastatellut näkivät ihmisten arkea lähestyvän journalismin ja sanomalehden printti- ja sähköisten versioiden sisältöjen selkeämmän eriyttämisen. Teoreettisen viitekehyksen tärkeimmät lähteet ovat John Dewey, Risto Kunelius, Juha Herkman ja Mark Deuze. Analyysimenetelmän osalta keskeisin lähde on Anu Kantola.