Browsing by Author "Juvonen, Jenni"

Tutkielmassa analysoidaan siirtotyöläisyyden ja kehityskeskustelun muuttuvaa suhdetta. Nykyisessä kehityskeskustelussa vallitsee etupäässä optimismin ilmapiiri. Tämän optimismin aiheuttaa rahalähetysten kasvu ja niiden oletettu kehityksellinen vaikutus. Siirtotyöläisyyden ja kehityskeskustelun suurempaa kontekstia heijastetaan gambialaisten siirtotyöläisten transnationaalisiin suhteisiin. Yksi tärkeimmistä suhteen ilmentymistä on rahalähetykset. Rahalähetysten kehityksellisiä vaikutuksia, kuten köyhyyden vähentymistä analysoidaan aineistoon perustuen. Ihmisen muuttoliikkeen historia sekä Saharan eteläpuoleisen Afrikan muuttoliikkeen historia käydään läpi historiallisen kontekstin luomiseksi. Saharan eteläpuoleisen Afrikan alueen yleispiirteet, talouden tilanne ja osa maailmankaupassa avaa taloudellista näkökulmaa tilanteeseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten rahalähetykset vaikuttavat Gambian tilanteeseen. Tutkielmassa metodeina on käytetty tapaustutkimuksena viittä Suomessa asuvan gambialaisen siirtotyöläisen haastattelua. Haastattelut jaettiin keskeisiin teemoihin, joita analysoitiin transnationalistisen muuttoliikkeen teorian kautta. Tarkoituksena on transnationalismin viitekehyksen kautta tutkia niitä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutusmahdollisuuksia, joita gambialaisilla siirtotyöntekijöillä on. Näitä subjektiivisesti koettuja vaikutusmahdollisuuksia heijastetaan muuhun aihetta laajemmin tutkivaan aineistoon. Aineistossa käydään läpi myös kehitysajattelun historiaa. Siirtotyöläisyyteen on suhtauduttu eri aikoina hyvin eri tavoin; 1960-luvulla siirtotyöläisyyden nähtiin tuovan hyvinvointia ja kehitystä kehitysmaihin. Siirtotyöläisyys nähtiin keskeiseksi kehitykselle, koska sen nähtiin tuovan optimaalista työvoiman uudelleen jakoa tarvituille paikoille. 1970-luvulla taas näkökulma oli täysin vastakkainen. Siirtotyöläisyyden nähtiin aiheuttavan sekä epätasa-arvoa että riippuvuutta teollisuusmaihin nähden. 1980- ja 1990-luvuilla ryhdyttiin yhdistelemään eri teorioita ja tutkimaan muuttoa perheen kannalta, eikä yksilön kuten siihen asti. 2000-luvulle tultaessa siirtotyöläisyydestä on taas ruvettu puhumaan kehitystä lisäävänä tekijänä. Syynä tähän on jatkuvasti kasvussa olevat rahalähetykset, joiden kautta siirtotyöläisistä ollan ryhdytty puhumaan kehityksen tärkeinä toimijoina. Rahalähetysten kehityksellisestä vaikutuksesta on todistusaineistoa, mutta sen perusteella on mahdotonta tehdä yleistävää päätelmää niiden positiivisista vaikutuksista. Gambialaisten siirtotyöläisten lähettämien rahalähetysten vaikutus on merkittävää perheiden tasolla. Suurempaa vaikutusta Gambian valtioon on vaikea todistaa aineiston perusteella. Siirtotyöläisyyden, varsinkin Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan siirtotyöläisyyden mittoja on liioiteltu. Suurin osa muuttoliikkeestä tapahtuu edelleen mantereen sisällä. Tästä ei ole luotettavaa tietoa, koska alueelta puuttuu usein tarkat väestönlaskentaan perustuvat tiedot. Alueen muuttoa koskeva tutkimus on myös keskittynyt kriisimuuttoon, jolloin niin sanottu normaali muutto jää tutkimatta. Tämä vääristää alueen tutkimuksen tuloksia. Kehityskeskusteluissa on myös usein ajateltu, että ihmiset haluavat pysyä paikallaan. Siksi lisääntynyt muuttoliike, mikä saattaa olla aivan normaalia, nähdään usein valitettavana asiana.