Browsing by Author "Jyrkinen, Jannika"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen kotoutumista, sen ulottuvuuksia ja kaksisuuntaisuutta sekä sosiaalityön roolia kotoutumisen edistämisessä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten kotoutumisen eri ulottuvuudet ja kaksisuuntaisuus ilmenevät uuden kotoutumislain valmistelevissa asiakirjoissa? 2) Millaisena sosiaalityön rooli näyttäytyy uuden kotoutumislain valmistelevissa asiakirjoissa? Tutkielmani keskeisiä käsitteitä ovat integraatio ja kotoutuminen sekä kotoutumista edistävä sosiaalityö. Tutkimuksen aineistona on hallituksen esitys uudeksi kotoutumislaiksi (HE 208/2022 vp), ja siitä erityisesti säännöskohtaiset perustelut koskien lakia kotoutumisen edistämistä. Lisäksi aineistossa on mukana esityksen pääasiallinen sisältö, asian tausta ja valmistelu sekä tavoitteet. Analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi. Kotoutumisen ulottuvuuksien osalta nojaan tutkielmassani Heckmannin (2006) jaotteluun. Hän jaottelee kotoutumisen ulottuvuudet rakenteelliseen, kulttuuriseen, vuorovaikutukselliseen ja identifioivaan kotoutumiseen. Tutkielmani osoittaa, että kotoutumisen ulottuvuuksista uuden kotoutumislain esitöissä korostuu kotoutumisen rakenteellinen ulottuvuus, ja sen osa-alueista erityisesti työllistyminen. Kotoutumisesta halutaan uuden lain myötä tehdä yhä enemmän markkinalähtöistä, tehokasta ja nopeaa. Rakenteellisen kotoutumisen osalta esitöissä käsitellään myös maahan muuttaneiden ”aktiivista kansalaisuutta” ja osallisuuden edistämistä. Muut kotoutumisen ulottuvuudet ilmenevät aineistossa vähemmän. Kotoutumisen kulttuurista ulottuvuutta käsitellään lähinnä tiedon lisäämisen suomalaisesta yhteiskunnasta ja kielen oppimisen kautta. Kotoutumisen vuorovaikutuksellista ulottuvuutta käsitellään uuden lain esitöissä vain vähän. Vaikuttaa siltä, että sen edistäminen toteutuu lähinnä kolmannen sektorin toimintaan ohjaamisen kautta. Kotoutumisen ulottuvuuksista identifioiva kotoutuminen puuttuu aineistosta kokonaan, johon voi osaltaan vaikuttaa kotoutumisajan lyhentäminen entisestään. Kotoutumisen kaksisuuntaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan ole pelkästään maahan muuttaneiden vastuulla, vaan vaatii toimia myös vastaanottavan yhteiskunnan edustajilta. Aineistosta ilmenee, että teoriatasolla kotoutuminen tunnistetaan kaksisuuntaiseksi prosessiksi, mutta käytännön toimenpiteet sen edistämiseksi jäävät epäselviksi. Tämä on havaittu myös muussa suomalaisessa kotoutumista koskevassa tutkimuksessa. Vaikka uuden kotoutumislain esitöissä todetaan muun muassa hyvien väestösuhteiden edistämisen ja maahan muuttaneiden yhdenvertaisuuden edistämisen olevan sen tavoitteita, esitöissä käsitellyt käytännön toimenpiteet kohdistuvat lähes yksinomaan maahan muuttaneisiin. Kotoutumista edistävän sosiaalityön tarkoituksena on tukea maahan muuttaneita asiakkaita löytämään paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Uuden kotoutumislain esitöistä ilmenee, että kotoutumisen edistäminen siirtyy uuden lain myötä nykyistä vahvemmin kunnan työvoimaviranomaisen vastuulle. Lain yhtenä tarkoituksena on selkeyttää viranomaisvastuita kotoutumisen edistämisessä. Aineiston perusteella yhteistyö sosiaalihuollon ja työvoimaviranomaisen välillä kotoutumisen edistämisessä tulee lisääntymään haavoittuvassa asemassa oleville asiakkaille yhdessä toteutettavien palvelutarpeenarviointien ja kotoutumissuunnitelmien myötä. Tiettyjen asiakasryhmien (kiintiöpakolaiset, ihmiskaupanuhrit, alaikäisinä ilman huoltajaa saapuneet ja muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavat) kohdalla arvioinnit toteutetaan aina monialaisina, ja asiakkaat ohjataan automaattisesti sosiaalihuollon palveluiden piiriin.