Browsing by Author "Kaasinen, Heini"

Viime vuosina Suomeen on saapunut yhä enenevissä määrin kerjäläisiä Romaniasta ja Bulgariasta. Kerjäämiseen on yritetty löytää erilaisia keinoja puuttua. Kerjäämisen kieltoa lailla on esitetty useampaan kertaan. Kerjäämisestä on käyty runsaasti keskustelua myös lehtien yleisöosastolla. Työssä analysoidaan Helsingin sanomien yleisöosaston kerjäläisiin liittyviä mielipidekirjoituksia. Vastausta pyritään löytämään kysymyksiin: Miten kerjäämiseen suhtaudutaan ja miten omaa mielipidettä kerjäämiskieltoon perustellaan? Miten kerjäämiseen ja kerjäläisiin suhtaudutaan? Miksi aiheesta keskustellaan niin kiivaasti? Kiinnostavaa oli myös se, kuinka kaupunki näyttäytyy keskustelussa kerjäläisistä. Työssä on taustatiedoksi esitelty romanien historiaa ja nykyistä tilannetta niin Euroopassa kuin Suomessakin. Myös syrjäytymisen teoriaa on käsitelty, koska romanikerjäläisten sosiaalista asemaa leimaa vahvasti syrjäytyminen. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusote on aineistolähtöinen, mikä tarkoittaa, että aineistosta nostetaan esiin käsitteitä ja niitä yhdistelemällä muodostetaan laajempia teoreettisia kokonaisuuksia. Vaikka teema nostetaan aineistosta, vaikuttaa niiden rakentumiseen myös tutkijan lukeneisuus ja ennakkoluulot, jotka tutkijan tulee tiedostaa. Mielipidekirjoituksista on löydettävissä neljä eri teemaa. Teemat ovat rasismi, keskustelu oikeuksista, kaupunkikuva ja vastuukeskustelu. Kerjäläisistä ja kerjäämisen kiellosta keskustellessa keskustellaan hyvin monenlaisista asioista. Mielipidekirjoitusten analyysi osoitti, että hyvin monet näkevät kerjäämiskiellon ihmisoikeuskysymyksenä, ja että köyhyyden syihin tulisi puuttua ennen kerjäämisen kieltämistä. Myös kaupunkikuvan tarkastelua esiintyy kerjäämiskieltoa pohdittaessa. Romanien omaa ääntä ei keskustelussa kuuluu juuri lainkaan. Romanitoimijuus näyttää puuttuvan keskustelun aiheista kokonaan. Mielipidekeskustelua voidaan tarkastella Georg Simmelin suurkaupunkilaisten mentaliteettien valossa. Näyttää, että keskustelijat eivät ole Simmelin teorian valossa erityisen suurkaupunkilaisia. Kerjäläisiin ei suhtauduta välinpitämättömästi eikä aiheeseen pääsääntöisesti suhtauduta järkiperäisesti, vaan enemmänkin tunteella.