Browsing by Author "Kaijalainen, Heikki Johannes"

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee julkishallinnon ja kolmannen sektorin toimijan välistä strategista kumppanuutta. Työn alussa hahmotellaan strategisen kumppanuuden sijoittumista osaksi organisaatioiden välisten yhteistyömuotojen kenttää. Yritysmaailmassa vallitseva trendi keskittää tuotanto entistä kapeammille osaamisalueille ja hankkia muu osaaminen oman organisaation ulkopuolisilta toimijoilta on tullut myös osaksi julkishallinnon tavoitehorisonttia. Katsaus historiaan antaa kuitenkin viitteitä siitä, että julkishallinnon laajamittainenkaan yhteistyö toisen ja kolmannen sektorin kanssa ei sinällään ole mikään uusi asia. Esimerkiksi kirkon tehtävät hautaustoimen alalla ovat niin vakiintuneet, ettei asetelmaan kiinnitetä huomiota. Modernissa hallintotieteiden tutkimuksessa julkishallinnon tehtävien ulkoistamisen lasketaan usein alkaneen toden teolla New Public Management –nimisen uudistussuuntauksen myötä 1980-luvulta alkaen. Alussa trendinä oli karsia julkisin varoin tuotettujen palveluiden yksityistäminen organisaatioita myymällä ja niiden tehtäviä kilpailuttamalla. Tämä kehitys herätti rankasti kritiikkiä yksipuolisuudelleen ja 1990-luvulta alkaen huomiota ovatkin saaneet entistä enemmän monipuolisemmat yhteistyömuodot. Samalla myös kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ovat tulleet entistä enemmän mukaan julkisten palveluiden tuotantoon. Strategisen kumppanuuden määritelmä organisaatiotieteissä viittaa hyvin syvälle vietyyn yhteistyön muotoon, joka edellyttää osapuolten välistä syvää luottamusta. Helsingin kaupungin termille antama merkitys esitellään yhdessä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palvelutuotannon arvoketjun kanssa, jossa strateginen kumppanuuden rooliin liittyy voimakas panostus innovaatioiden tuottamiseen. Empiirisessä osassa tarkastellaan Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry:n välille virinneitä tunnusteluja strategisen kumppanuussopimuksen solmimiseksi. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto edustaa tässä traditionaalista julkisen hallinnon toimijaa, kun taas Lyhty voittoa tavoittelemattomana yhdistysmuotoisena toimijana on hyvä esimerkki modernista sosiaalialan palvelutuottajasta. Tutkimuksen keskiössä ovat kehitysvammapalveluiden rakenteelliset ja sisällölliset muutokset, joita taustoitetaan esittelemällä kehitysvammahuollon kotimaista historiaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmen sosiaaliviraston ja Lyhdyn välisen ohjausryhmän jäsenen haastattelusta, sekä kehitysvammahuollon kehittämisestä laadituista muistioita ja ohjelmista. Niiden analysoiminen tapahtuu tapaustutkimuksen keinoin, käyttäen hyväksi selityksen rakentamisen tekniikoita. Tutkimuskysymykset pyrkivät avaamaan Lyhdyn ja sosiaaliviraston välisen yhteistyön lähtökohtia ja toteutumista strategisen kumppanuuden näkökulmasta.