Browsing by Author "Kainulainen, Heikki"

Suomessa on oikeastaan heti jatkosodan alusta lähtien keskusteltu siitä, käytiinkö sotaa itsenäisesti vai liitossa natsi-Saksan kanssa. Erillissotateesin mukaan jatkosota ei liittynyt samaan aikaan käynnissä olevaan toiseen maailmansotaan, vaan oli erillinen Suomen ja Neuvostoliiton välinen konflikti, ja Suomen Saksalta saama taloudellinen sekä aseellinen apu ei sitonut sitä Saksan koalitioon. Sodan aikana erillissotateesillä haettiin oikeutusta sodalle sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Sodan jälkeen erillissotateesiä käyttivät ensimmäistä kertaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytettyinä olleet henkilöt puolustuksensa strategiana. Siitä lähtien keskustelu erillissotateesin pätevyydestä on siirtynyt enemmän historiantutkijoiden harteille. Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten historiantutkijoiden käymää erillissotakeskustelua vuosina 2000–2012. Historiantutkijoiden käymässä erillissotakeskustelussa on löydettävissä useita eri vaiheita. Tutkielman tarkoitus on erottaa 2000-luvun erillissotakeskustelu selkeästi yhdeksi vaiheeksi erillissotakeskustelun historiassa. 2000-luvun erillissotakeskustelulla tarkoitetaan vuosien 2000-2012 aikana käytyä keskustelua. Tutkielman aineisto koostuu historiantutkijoiden tuottamista puheenvuoroista, jotka liittyvät jollain tavalla erillissotateemaan. Tutkimuskohteiksi on hyväksytty sellaiset tutkijat, jotka selkeästi kuuluvat historiantutkijoiden tiedeyhteisöön. Lähdeaineistona työssä käytetään tutkimuskirjallisuutta, tieteellisiä artikkeleita sekä muita puheenvuoroja printti- tai verkkomediassa. Tutkielman kolmannessa ja neljännessä pääluvussa esitellään historiantutkijoiden 2000-luvun erillissotakeskustelu kronologisesti. Jäsentelyn apuna käytetään tapahtumia, joiden ympärillä keskustelua on käyty. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi eräiden aiheeseen liittyvien kirjojen julkaisut. Erillissotakeskustelun puheenvuoroja tarkastellaan historiapolitiikkana ja niiden oletetaan pyrkivän vaikuttamaan jatkosodan historiakuvaan. Tutkijoiden käymä keskustelu pyritään esittämään mahdollisimman kattavasti ja tasapuolisesti. Viimeisessä pääluvussa erillissotakeskustelua tarkastellaan kansallisen historian näkökulmasta. Lähdeaineiston pohjalta voidaan päätellä, että 2000-luvun erillissotakeskustelun myötä jatkosodan historiakuva on muuttunut. Vielä 2000-luvun alkuvaiheilla uuspatrioottista kansallista historiakuvaa kyseenalaistavat puheenvuorot saavat aikaan kiivasta vastustusta, mutta aikarajauksen loppupuolella erilaisia tulkintoja siedetään huomattavasti enemmän. Tämä ei tarkoita sitä, että erillissotakeskustelussa olisi löytynyt minkäänlaista konsensusta, vaan pikemminkin sitä, että suomalainen historiakulttuuri on ainakin akateemisella tasolla muuttunut avoimemmaksi. Jatkosodan osalta tilanne on se, että sellaista uutta lähdeaineistoa, joka muuttaisi kokonaiskuvaa ratkaisevasti, tuskin enää löytyy. Niinpä jatkossa kyse on enemmänkin vanhan lähdeaineiston tulkinnasta. Erillissotakeskustelu siis jatkuu, mutta varmasti avoimempana ja sellaisena, ettei yhtenäistä ja kansallista tulkintaa enää välttämättä pyritäkkään luomaan.