Browsing by Author "Kainulainen, Vilma"

Maisteritutkielmassa tarkastellaan identiteettiä ja sosiaalipsykologisia ryhmäprosesseja kahden entisen liivijengijohtajan, Riku Aallon ja Janne ”Nacci” Tranbergin, elämäkerroissa. Tarkastelun keskiössä ovat kysymykset siitä, miten entiset jengijohtajat rakentavat identiteettiä elämäkertojen avulla sekä miten kyseiset jengijohtajat hyödyntävät sosiaalipsykologisia ryhmäprosesseja narratiivisen identiteetin rakentamiseen. Tutkielma asettuu tematiikaltaan ja teoriataustaltaan monitieteiseen, sosiaalipsykologian ja kriminologian, risteymään. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Henry Tajfelin ja John Turnerin sosiaalisen identiteetin lähestymistapa sekä tämän eri sovellukset johtajuuden ja rikollisuuden kentällä. Näiden lisäksi teoriakehyksenä käytetään myös hegemonisen maskuliinisuuden teoriaa, sosiaalisen dominanssin teoriaa sekä sosiaalipsykologisia tutkimuksia jengien ryhmäprosesseista. Tarkastelussa apuna käytetään narratiivisen identiteetin käsitettä, jonka rakentamiseen elämäkerrat tarjoavat yhden keskeisen väylän. Tutkielma edustaa laadullista, sosiaalipsykologista elämäkertatutkimusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty reflektiivistä temaattista analyysiä, jonka avulla aineistosta on tunnistettu neljä pääteemaa sekä näille alateemoja. Analyysin pääteemat ovat 1) ”Veljet ensin – sosiaaliset normit ryhmän toiminnan edellytyksenä”, 2) ”Meitä ei hakkaa kukaan muu kuin me – väkivalta jengitoimintaa ylläpitävänä voimana” 3) ”Jotain glamouria siinä on – status ja hierarkia itsetunnon kohottajana” sekä 4) ”Kunnon äijä – hegemoninen maskuliinisuus ryhmän prototyyppinä”. Analyysin pohjalta keskeisimpiä identiteetin rakentamiseen käytettyjä narratiiveja Aallon elämäkerrassa ovat ”oikea, lojaali raskaan sarjan rikollinen” sekä ”suvaitsevainen ja kaikkitietävä valkoinen heteromies”. Tranbergin elämäkerrassa keskeisimmiksi narratiiveiksi nousevat erilaiset sankaritarinat, kuten ”ota kiinni, jos saat – mestaririkollinen” sekä ”Robin Hood – rikkailta köyhille”. Elämäkertojen valossa väkivalta ja hegemoninen maskuliinisuus ovat jengitoiminnan keskiössä, joita ilmentämällä on mahdollisuus saavuttaa valtaa ja sosiaalista dominointia sekä rakentaa identiteettiä rikollismaailmassa. Erilaiset käyttäytymiskoodit, kuten lojaalius ja ”veljeys” näyttäytyvät jengielämän keskeisinä periaatteina, joiden rikkomista pidetään eräänlaisena ”perisyntinä”. Korkea status ja hierarkia puolestaan tarjoavat elämäkertojen perusteella väylän hyvän itsetunnon saavuttamiseksi jengien keskuudessa. Rikollisuuteen liittyvät elämäkerrat tarjoavat mahdollisuuden rikollisen identiteetin tutkimiseen sekä rikollisen populäärikulttuurin eettisten ongelmien tarkasteluun. Monitieteinen sosiaalipsykologiaa ja kriminologiaa yhdistävä lähestymistapa on tärkeä rikollisuuden ilmiöiden ymmärtämiseksi ja tiedon lisäämiseksi kyseisellä tutkimusalueella tulevaisuudessa.