Browsing by Author "Kurkivuori, Niina"

Pro gradu –tutkielman aihe liittyy lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisen ja käsittelyn vaiheeseen lastensuojelussa eli niin sanottuun ensiarviointityöskentelyyn. Lastensuojeluilmoituksen saavuttua sosiaalitoimeen on lastensuojelun työntekijän lain mukaan välittömästi arvioitava, onko lapsella tarve kiireellisille lastensuojelun toimenpiteille. Lisäksi työntekijän on ratkaistava, aloitetaanko sosiaalihuoltolain 36 §:n mukainen palvelutarpeen arviointi. Lastensuojelun sosiaalityön alkuvaiheeseen liittyvä tutkimus on tärkeää, sillä työvaihe on keskeinen määritettäessä lastensuojelun asiakkaaksi tulemisen edellytyksiä. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu tapauksiin, joissa lastensuojeluilmoituksessa esiin tuotu huoli ei johda palvelutarpeen arvioinnin tai lastensuojelun asiakkuuden aloittamiseen. Aihetta lähestytään asiakirjojen kautta tutkimalla sosiaalialan ammattilaisten ensiarviointityöskentelystä laatimia asiakaskertomuksia. Tutkimuskysymys liittyy siihen, mitä tietoa lastensuojelun työntekijät tekevät asiakaskertomuksissa näkyväksi ja miten päätös palvelutarpeen arvioinnin tarpeettomuudesta tuodaan niissä esiin. Aineisto käsitti 401 asiakaskertomusta, joista 44 poimittiin tarkemman sisällönanalyysin kohteeksi. Sisällönanalyysin kautta hahmottui kolme keskeistä teemaa, joista tietoa asiakaskertomuksiin kirjattiin. Ensimmäinen oli lapseen kohdistuva huoli, joka liittyi joko lapsen lähipiiriin kuuluvan aikuisen tai lapsen omaan toimintaan. Huolen sisällölliset teemat olivat moninaisia. Toisekseen tietoa kirjattiin lapsen ja perheen elämäntilannetta kannattelevista voimavaroista sekä arvioidusta tuen tarpeesta. Kolmas teema liittyi päätökseen olla aloittamatta palvelutarpeen arviointia. Asiakaskertomuksiin kirjattu tieto oli ensisijaisesti vanhempien tuottamaa. Sen sijaan lapsen asema tiedontuottajana ei ollut selkeä, sillä lapsen tuottamaksi kirjattua tietoa ei asiakaskertomuksissa ollut välttämättä lainkaan. Myös lastensuojelun työntekijöiden oma ammatillinen ääni oli asiakaskertomuksissa vähäistä. Muiden viranomaisten tuottamaa tietoa oli asiakaskertomuksiin kirjattu tapauksesta riippuen. Dokumentointi tekee sosiaalityön prosessit ja syntyvän tiedon näkyväksi. Siksi olisi tärkeää, että työntekijöiden ammatillinen tieto näkyisi selkeämmin ensiarviointityöskentelystä laadituissa asiakaskertomuksissa. Lisäksi lapsen asema tiedontuottajana voitaisiin huomioida kirjaamiskäytännöissä paremmin ja myös lapsen edun näkökulma voisi olla vahvemmin esillä. On kuitenkin muistettava, että mahdolliset puutteet kirjaamiskäytännöissä eivät suoraan kerro puutteista tehdyssä asiakastyössä.