Browsing by Author "Kurttila, Saara"

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uskonnon merkitystä eteläsudanilaisten kristittyjen pakolaisten kotoutumisessa Suomeen. Tutkielman teoreettisena taustana käsitellään tutkimusta uskonnon osuudesta kotoutumisessa. Tutkielma asettuu kotoutumistutkimukseen kansainvälisen muuttoliikkeen kontekstissa. Muuttoliikkeestä erotetaan pakolaisuus. Tutkielmassa käytetään käsitettä muuttoliikeprosessi kuvaamaan eri vaiheita, joita pakolainen kohtaa paetessaan ja lopulta asettuessaan vastaanottavaan maahan. Tutkielmassa nousee esiin uskonnon monet ulottuvuudet kotoutumisessa. Uskonnolla on ristiriitaisia puolia kotoutumisessa. Yhtäältä sen nähdään voimistuvan ja toisaalta heikkenevän muuttoliikkeen myötä. Yhtenäinen kanta muodostuu uskonnon merkityksestä omaa etnisyyttä säilyttävänä tekijänä sekä sen mahdollisuudesta toimia henkisenä voimavarana. Molempien nähdään puolestaan edesauttavan kotoutumista. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan uskonnollisten yhteisöjen ja ylikansallisen uskonnon merkitys. Tämä tutkielma toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Tutkielman aineisto koostuu 12 litteroidusta haastattelusta. Haastatteluista kymmenen on pakolaisten haastatteluja ja kaksi seurakunnan työntekijöiden. Haastattelut toteutettiin käyttäen puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä työ rajautuu käsittelemään tiettyä eteläsudanilaisten yhteisöä eräässä keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa. Tutkitut pakolaiset ovat tulleet Suomeen kiintiöpakolaisina vuosituhannen vaihteen jälkeen. He pakenivat Sudanista maassa vallinnutta sisällissotaa. Sudan on sittemmin jakautunut Sudaniin ja Etelä-Sudaniin. Haastatellut pakolaiset ovat kotoisin jälkimmäisen alueelta. Tultuaan Suomeen pakolaiset ovat olleet aktiivisesti tekemisissä suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa. Aineiston perusteella uskonnon merkitys ilmeni ennen kaikkea henkisenä voimavarana, suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan roolissa, sen osuudessa etnisen yhteisön aktiviteetteihin, etnisyyden säilyttämisessä sekä yhdistävänä ja voimaannuttavana tekijänä. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan uskonnon merkitys kotoutumisessa jakaa kolmeen tasoon: 1) institutionaalinen, 2) yhteisöllinen ja 3) henkilökohtainen. Uskonnon merkitys on ennen kaikkea välillistä. 1) Institutionaalisella tasolla uskonnolla on ollut suuri merkitys kotoutumisen edistymisessä. Suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan rooli on ollut kiistattoman suuri. Se on edesauttanut pakolaisten tärkeiksi kokemien asioiden toteuttamisessa. Suora merkitys näkyy siinä, että toiminta seurakunnan parissa on toisinaan johtanut siihen liittymiseen ja joidenkin kontaktien syntymiseen. 2) Yhteisön tasolla uskonto on edesauttanut yhteisön syntyä ja toimimista. Yhteisö on toiminut turvallisena alustana, josta käsin lähestyä suomalaisuutta. Näin se on edesauttanut kotoutumista välillisesti. 3) Henkilökohtaisella tasolla uskonto on edesauttanut kotoutumista välillisesti toimiessaan henkisenä voimavarana. Lisäksi uskonnolla on merkittävä asema etnisen identiteetin ja kulttuurin säilymisessä, mitä pidetään Suomen monikulttuurisuutta korostavassa politiikassa sekä itseisarvona että välinearvona kotoutumiselle. Evankelis-luterilaisen kirkon toiminta on muodostunut itsenäisesti valtion harjoittaman monikulttuurisen politiikan mukaiseksi. Tutkielman päätteeksi voidaan todeta, että uskonnolla ja uskonnollisilla toimijoilla on suuri rooli tutkittujen pakolaisten kotoutumisessa, ja että uskonnollisilla toimijoilla olisi potentiaalia toimia aktiivisemminkin kotoutumisen hyväksi.