Browsing by Author "Kuuskoski, Kaisla"

Pro gradu -tutkielmani käsittelee rokotekirjoittamista Helsingin Sanomissa vuosina 1950–1954 ja siinä näkyviä asenteita rokottamista kohtaan. Tutkimuskysymyksiini sisältyy, miten 1950-luvun rokoteuutisointi jakautuu rokotemyönteisten, -neutraalien ja -kielteisten uutisten kesken ja missä yhteyksissä rokottamisesta puhuttiin uutisissa. Lisäksi hain vastauksia siihen, ketkä päästetään ääneen Helsingin Sanomissa rokottamisesta puhuttaessa 1950-luvulla. Kuka saa olla auktoriteetti ja miksi? Miten se eroaa nykypäivästä? Selvitin myös, millaisia rokotekriittisiä kannanottoja aineistosta löytyy. Rokotenäkemykset peilautuvat 1950- luvun ajankuvaan ja yhteiskunnan sosiaalisen kontrolliin, sillä rokottaminen on nähty myös biopolitiikan ja medikalisaation välineenä yksilön kontrolloimiseen. Asiantuntijuuden osuus rokotekeskustelussa on kiinnostavaa. Olen koonnut aineistoni Sanoman arkistosta ja käynyt läpi vuosilta 1950–1954 kaikki hakutulokset, joissa mainitaan rokot-alkuinen sana kuten rokote tai rokottaminen. Nämä 488 osumaa on koodattu eri tekijöiden mukaan Exceliin grounded theorya hyväksi käyttäen. Joukko rajautui noin puoleen (235), kun osumien joukosta poistettiin muun muassa eläinten rokottamista käsittelevät uutiset sekä ilmoitukset. Sanomalehtikirjoittaminen on kiinnostava otos ajankuvasta median representationaalisen luonteen takia. Lehtiteksti kuvastaa osaa ilmiöstä ja vahvistaa tuota osaa. Merkittävin tulos tutkimuksessa oli, että vain neljä prosenttia teksteistä käsitteli rokottamista negatiivisessa valossa. Tuolloin kyse oli usein lyhytaikaisista ja lievistä rokottamisen sivuvaikutuksista, jotka esimerkiksi vaikuttivat negatiivisesti urheilusuorituksiin kisaolosuhteissa. 1950-luvulla rokotusretoriikka oli joko neutraalia tai myönteistä ja suorastaan valistavaa. Rokottaminen nähtiin elinolojen parantamisena ja yksilön oikeutena. Laumasuojasta tai velvollisuudesta yhteiskuntaa ja yhteisöä kohtaan ei juurikaan puhuttu. Valtaosa teksteistä, 68 prosenttia, suhtautui rokottamiseen neutraalisti. Positiivista retoriikkaa käytettiin 28 prosentissa teksteistä, ja niissä rokottaminen nähtiin selvästi tilanteen pelastajana. Merkittävässä osassa artikkeleista rokottaminen mainittiin epidemioiden yhteydessä. Osa epidemioista oli kotimaisia, osa taas ulkomaisia. Taudeista rokottamisen yhteydessä selvästi eniten puhetta oli poliosta (jota tuolloin lapsihalvaukseksi kutsuttiin) ja tuberkuloosista, ja niiden jälkeen isorokosta ja influenssasta. Laaja poliokirjoittaminen selittyy sekä ajanjaksolle sijoittuneella polioepidemialla että poliorokotteen kehityksen uutisoinnilla. Rokotekehityksestä kirjoitettiin paljon, mutta rokotteen toimintamekaniikkaa tai rokoteturvallisuuden syntytapoja ei juuri avattu yleisölle. Asiantuntijavalta oli 1950-luvun alussa suurta, eikä muun muassa Lääkintöhallituksen epidemiologien sanoja asetettu millään tavalla kriittiseen valoon. Kansalaiset pääsivät sanomalehdessä hyvin harvoin ääneen puhumaan rokottamisesta. Sen sijaan asiantuntijoita haastateltiin lähes kolmannekseen teksteistä. Muutamissa yleisönosastokirjoituksissa näkyy kansalaisten huoli rokottamisesta ja sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, mutta niitä ei uutisteksteissä kansalaisille avattu.