Browsing by Author "Kuvaja, Katri"

Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistymisen elämänvaiheeseen liittyviä kokemuksia eksistentialistisen vapauskäsityksen kautta. Alustavassa aineistolähtöisessä analyysissä selvisi, että sijaishuollosta itsenäistyminen näyttäytyi nuorille ennen kaikkea 'vapautena'. Tämä vapauden teema on tutkielman näkökulmana, ja tutkimustehtävänä on: Millaisia ovat sijaishuollosta itsenäistymisen kokemukset kuvattuina eksistentialistisen vapauden teeman kautta? Tutkielman aineisto on osa kansainvälisen I matter –kampanjan alle sijoittuvassa 'Lasten oikeudet sijaishuollossa, teoriasta käytäntöön: tyhjän aukon täyttäminen vertaistutkimuksella vuosina 2011−2012' -EU-hankkeessa kerättyä suomalaista aineistoa. Aineisto on kerätty vertaistutkimuksen menetelmällä, jossa sijaishuollosta itsenäistyneet nuoret ovat haastatelleet vertaisiaan, eli toisia sijaishuollosta itsenäistyneitä nuoria. Pro gradu –tutkielmassani käyttämäni aineisto on koottu 46 haastattelusta. Alkuperäisessä aineistossa haastateltavia oli 50, joista 27 oli naista ja 23 miestä. Iältään he olivat 18-32 –vuotiaita. Tutkielmassa tiedon lähtökohtana pidetään nuorten omia kokemuksia. Tutkimus on teoreettis-metodologiselta taustaltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Aineiston analyysitapa on ollut temaattinen sisällönanalyysi. Sijaishuollosta itsenäistymisen elämänvaihe ymmärretään tutkielmassa situaationa Lauri Rauhalan käsitteen mukaisesti. Elämäntilanne situaationa ja situationaalisuuden korostaminen ihmisen olemassaolon tapana kiinnittävät huomion elämäntilanteen merkitykseen ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Tutkielmassa sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksia kuvataan eksistentialistisen vapauden kokemuksen ja maailmaan heitetyn ihmisen metaforan avulla. Eksistentialistinen vapaus, vastuu, valinnan pakko, yksinäisyys ja ahdistus tarjoavat teoreettisen välineistön, jonka avulla tulkitaan nuorten kokemuksia. Eksistentialistifilosofeista tutkielmassa nousevat esille Jean-Paul Sartre ja Martin Heidegger. Tutkielman tulosten mukaan sijaishuollosta itsenäistyminen merkitsi nuorille ennen kaikkea vapautta. Itsenäisyys vapautena määrittyi kontrastina suhteessa kokemukseen sijaishuollosta muiden määräysvallassa olemisena. Nuoret olivat odottaneet itsenäistymisen mukanaan tuomaa vapautta kiihkeästi jo sijaishuollon aikana. Itsenäistymisen koittaessa nuoret kuitenkin huomasivat, että vapaus ei ollutkaan aivan sellaista kuin he olivat kuvitelleet. Vapauden mukanaan tuoma erillisyys, yksinäisyys ja ahdistus yllättivät. Nuoret kokivat, että heidän valmiutensa vastata vapauden edellyttämään vastuuseen oli osin vasta kehittymässä. Yksinäinen vastuun kantaminen tuntui ajoittain raskaalta. Nuoret myös kokivat, että itsenäistymisen jälkeinen tuki oli puutteellista ja että heidät oli kuin heitetty tai hylätty vapauteen selviytymään omillaan. Nuoret ajattelivat, että vapaus oli vaarallista ja sisälsi riskejä, joilta nuoren tuli suojautua, jottei joutuisi vaikeuksiin. Riskeiltä suojautuminen edellytti yksilökohtaisen vastuun ottamista, henkilökohtaista harkintaa ja viisaiden valintojen tekemistä. Jos vastuun ottamisessa ja itsenäisessä elämässä selvisi, saattoi kokea kasvaneensa ihmisenä. Vapauteen heitetyn metafora kiinnittää huomion ristiriitaan, joka syntyy kun usein vasten tahtoaan huostaanotettu, lapsuutensa ja nuoruutensa muiden määräysvallassa elänyt ja kokemuksensa mukaan usein kuulematta ja kohtaamatta jäänyt nuori jää haastavassa itsenäistymisen elämänvaiheessa puutteellisen tuen varaan. Tutkielman tulokset tekevät näkyviksi nuorten yksinäisyyden ja toisaalta itsenäisen selviytymisen halun sijaishuollosta itsenäistymisen elämänvaiheessa. Suuri osa nuorten ahdistuksesta syntyi yksinäisyydessä ja itsensä selviytyjiksi kokeneiden nuorten tukena oli ratkaisevilla hetkillä ollut välittäviä ihmisiä, jotka olivat auttaneet nuoria uskomaan itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa.