Browsing by Author "Kyllönen, Inka"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ja millainen globaalikasvatuksen ideologia rakentuu Suomen koulutuspolitiikassa, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuosina 1970, 1985, 1994, 2004 ja 2014. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään opetussuunnitelmien taustalla vaikuttanutta kansallista ja kansainvälistä globaalikasvatuksen institutionaalista kehitystä. Globaalikasvatus on kasvatuksellinen orientaatio, jolla pyritään vastaamaan globalisoituvan yhteiskunnan kasvatuksellisiin haasteisiin ja kasvattamaan aktiiviseen globaaliin toimijuuteen. Globaalikasvatukseen liitetään rauhan, kehityksen, kestävän kehityksen, kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden ja ihmisoikeuksien teemat. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on näkemys sosiaalisesti ja diskursiivisesti rakentuvasta todellisuudesta, jonka mukaan myös koulutuspolitiikan kautta välitettävät käsitykset ideaalista yhteiskunnan jäsenyydestä ja yhteiskunnallisesta toimijuudesta sekä globaalista maailmasta ovat hyvin poliittisia ja ideologisia sekä kontekstiinsa, aikaan ja paikkaan, sidottuja. Diskurssiteoreettisessa tutkimuksessa globaalikasvatuksen ideologialla tarkoitetaan totuuden ja itsestäänselvyyden aseman saaneita, kyseenalaistamattomia tulkintoja todellisuudesta, ideaali-identiteetistä ja toimijuudesta. Kriittisestä ja jälkikoloniaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyvää tarkoittavan globaalikasvatuksen kautta voidaan päätyä uusintamaan globaaleja valtasuhteita, ulossulkevaa ja toiseuttavaa identiteettiä ja paternalistista auttaja-autettava suhdetta toimijuuden peruselementtinä tai päätyä ratkomaan monimutkaisia ja monisyisiä globaaleja ongelmia yksinkertaisin ja yksilöllisin, näennäisin ratkaisuin. Paljastamalla ideologioita, eli itsestään selviksi vakiintuneita käsityksiä todellisuudesta ja toivottavasta identiteetistä ja toimijuudesta, ideologiat on mahdollista alistaa demokraattisen keskustelun kohteeksi. Tutkimuksessa opetussuunnitelmien perusteita analysoidaan diskurssiteoreettisella sisällönanalyysillä, joka tukeutuu globaalikasvatuksen ideologiaa käsitteellistävään analyyttiseen viitekehykseen. Viitekehys on laadittu globaalikasvatuksen teoreetikon Vanessa Andreottin HEADS UP-matriisin pohjalta. Todellisuusideologian rakentumista tarkastellaan näkökulmavalinnan sekä todellisuuden poliittisuuden, historiallisuuden ja vallan käsittelyn näkökulmasta. Identiteetti- ja toimijuusideologioiden rakentumista tarkastellaan pohtimalla, onko identiteetti annettu ja eksklusiivinen vai neuvoteltu ja avoin, toimijuus suhteessa maailmaan passiivista, yhteistä vai paternalistista ja pyritäänkö toiminnalla yksinkertaisiin ratkaisuihin vai systeemiseen muutokseen. Diskurssiteorian käsitteiden avulla tarkastelu on jälkikoloniaalista ja kriittistä eli huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten opetussuunnitelmassa rakentuvat todellisuus- ja identiteetti-ideologiat tuottavat, haastavat tai käsittelevät globaaleja valtasuhteita ja toiseutta. Tutkimuksen tuloksena on, että globaalikasvatuksen ideologia on muuttunut vuoden 1970 opetussuunnitelmassa rakentuvasta paternalistisesta ja toiseuttavasta kansainvälisyys- ja kehityskasvatuksesta vuoden 2014 opetussuunnitelmassa rakentuvaan moninaisuutta arvostavaan ja kriittistä maailmankansalaisuutta edistävään globaalikasvatukseen. Muutos ei kuitenkaan ole suoraviivainen vaan aaltoileva. Lisäksi globaalikasvatuksen ideologia on opetussuunnitelmittain ristiriitainen sekä opetussuunnitelman yleisosan ja oppiaineiden opetussuunnitelmien välillä että oppiaineiden opetussuunnitelmien kesken. Suhde toiseen on muuttunut eksplisiittisestä ongelmallisen ja alikehittyneen, holhottavan toisen rakentamisesta (1970 ja 1985) kohti maailman eri todellisuuksia kriittisesti, moninäkökulmaisesti ja arvostavasti tarkastelevaa globaalikasvatuksen ideologiaa (1994 ja 2014). Vuonna 2004 toiseutta ei rakennettu, mutta ei myöskään käsitelty. Suomalaisuus on avautunut ja monimuotoistunut ja sen merkitys identiteetti-ideologian perustana on vähentynyt. Vuonna 2014 kasvatetaan maailmankansalaisia. Vaikka vuosina 1994 ja 2014 peräänkuulutetaan systeemistä muutosta kestävän kehityksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden takaamiseksi, niin opetussuunnitelmissa ei käsitellä globaaleja valtasuhteita ja toimijuus pelkistyy yksilöllisiin, usein kulutukseen liittyviin valintoihin. Lisäksi tutkimusajanjaksolla globaalikasvatus on valtavirtaistunut sekä kansainvälisessä että kansallisessa kehitys- ja koulutuspolitiikassa. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että opetussuunnitelman ideologia tulee saattaa avoimen yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun kentälle, jotta se olisi demokraattisesti koeteltu ja johdonmukainen. Keskustelun tueksi olisi toivottavaa, että kriittinen ja jälkikoloniaalinen ideologiatutkimus lisääntyisi. Popularisoidun tutkimuksen avulla yhteiskunnallisen keskustelun tueksi on mahdollista tuoda perusteltuja näkemyksiä siitä, miten erilaiset ideologiset valinnat vaikuttavat muiden muassa globaaliin ja rakenteelliseen eriarvoisuuteen tai kestävän kehityksen edellytyksiin.