Browsing by Author "Löksy, Essi"

Ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva ja ihmisoikeuksia loukkaava rikos. Ihmiskauppaa on opittu tunnistamaan jatkuvasti yhä paremmin, ja ihmiskaupan uhrien määrä suomalaisessa palvelujärjestelmässä on kasvanut viime vuosien aikana. Yhdeksi ihmiskaupan vastaisen työn edellytykseksi on nimetty toimiva yhteistyö viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä. Ihmiskaupan uhrien parissa työskenteleekin moniammatillinen joukko eri alojen ammattilaisia. Yksi ihmiskaupan uhrien parissa työskentelevä toimija on Rikosuhripäivystys, jonka tehtävänä on muun muassa rikoksen uhrin aseman parantaminen tukitoimia tuottamalla. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy Suomessa tehtävään ihmiskaupan uhrien auttamistyöhön sekä Rikosuhripäivystyksen ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tarkasteluun. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ihmiskaupan uhrien palvelutarpeista sekä tämänhetkisestä auttamistyön tilanteesta. Tutkimustehtävänä on analysoida, miten Rikosuhripäivystyksen työntekijät tulkitsevat ihmiskauppaa sosiaalisena ongelmana. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Millaisia palvelutarpeita Rikosuhripäivystyksen työntekijät ovat havainneet asiakkainaan olleilla ihmiskaupan uhreilla? 2. Miten ihmiskaupan uhrien palvelutarpeisiin on voitu vastata Rikosuhripäivystyksen työntekijöiden näkemyksen mukaan? ja 3. Millaisena Rikosuhripäivystyksen työntekijät näkevät moniammatillisen työn roolin ihmiskaupan uhrien auttamistyössä? Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kahdeksasta Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajan teemahaastattelusta. Haastateltavat työskentelivät Rikosuhripäivystyksen toimipisteissä eri puolilla Suomea. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut sosiaalisten ongelmien tulkintatyön teoria. Tutkimuksen perusteella Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajat kokivat ihmiskaupan uhrien eroavan muista asiakkaistaan monella eri tavalla. Ihmiskaupan uhrien palvelutarpeet olivat usein hyvin kokonaisvaltaisia, ja etenkin heti avun piiriin pääsemisen jälkeen uhrit tarvitsivat yleensä paljon apua elämänsä uudelleen rakentamiseksi. Rikosprosessi oli usein hidas, ja odotus ja epätietoisuus tulevaisuutta kohtaan leimasivat usein ihmiskaupan uhrien parissa tehtävää työtä. Myös ihmiskaupan uhrien traumaattiset kokemukset vaikuttivat työskentelyyn, ja esimerkiksi luottamuksen syntymiseen liittyvät haasteet nousivat haastatteluissa esiin. Ihmiskaupan uhreilla oli usein ympärillään paljon eri alojen ammattilaisia, mutta ammattilaisten tietämys ihmiskaupasta ja ihmiskaupan uhreille kuuluvista palveluista vaihteli suuresti. Tietämättömyys liittyen ihmiskaupan uhrien oikeuksia ja ylipäätään ihmiskauppailmiötä kohtaan nähtiin joissain tapauksissa hidastavan asiakkaille kuuluvien palveluiden saamista. Rikosuhripäivystyksen asiakkaina olleet ihmiskaupan uhrit olivat kuitenkin hitaudesta huolimatta yleensä lopulta saaneet tarvitsemansa palvelut. Eri toimijoiden välisen yhteistyön tärkeyttä korostettiin haastatteluissa, ja asiakkaiden moninaisten palvelutarpeiden vuoksi yhteistyön nähtiin olevan välttämätöntä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisen kannalta. Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajat kokivat ihmiskaupan olevan uhrin elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttava rikos. Uhrin auttamiseksi ja toipumisen edistämiseksi vaaditaan pitkäjänteistä työskentelyä ja asiakkaan monipuolista tukemista. Ihmiskaupan uhrien tilanteet ovat usein haasteellisia ja ihmiskaupan uhrit eroavat muista asiakasryhmistä palvelutarpeidensa lisäksi muun muassa palveluiden saamiseen liittyvien oikeuksiensa puolesta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että ammattilaisten koulutukset, ajankohtainen ihmiskauppaa koskeva tieto sekä verkostotyöskentelyn osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä ihmiskaupan uhrien auttamistyössä.