Browsing by Author "La Mela, Matti"

Venäjältä oli muuttanut siirtolaisia Euroopan pääkaupunkeihin 1800-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja sisällissota muokkasivat Euroopan venäläisyhteisöjen rakennetta, kun sadattuhannet ihmiset pakenivat maasta. M. Raeffin mukaan vallankumouspakolaisuuden myötä syntyi 'Venäjä rajojensa ulkopuolella', joka ilmeni venäläisen intellektuellin ja kulttuurisen elämän sekä niiden pohjana olleiden instituutioiden kautta. Tässä tutkimuksessa argumentoidaan, C. Gousseffiin ja V. M. Selunskaiaan nojaten, että 'Venäjä rajojensa ulkopuolella' oli yksi pakolaisten (tai emigranttien) tulkinta nykyisyydestään. R. Koselleckin kokemusten ja odotusten käsiteparia soveltaen voi Venäjän keisarikunnan romahduksen nähdä johtaneen tilanteeseen, jossa venäläisten maailman mennyt – kokemukset – eivät enää olleet suorassa yhteydessä maailman tulevaan – odotuksiin. Tämän murroksen yksi tulkintatapa oli selitys 'toisen Venäjän' olemassaolosta. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ja Lyonin venäläisiä yhteisöjä, niiden sosiaalista ja taloudellista rakennetta 1920-luvulla. Näin pyritään kuvaamaan niitä reunaehtoja, jotka määrittivät venäläisten käsitystä muuttuneesta nykyisyydestään. Tarkemmin yhteisöihin perehdytään kahden tehtaan työntekijäkorttien kautta; työntekijäkortit muodostavat tutkimuksen tärkeimmän lähteen. Tehtaiksi on valittu Fazerin makeistehdas sekä tekstiilitehdas Manufactures de Velours et Peluche. Tutkimustapa noudattaa ranskalaisen O. Le Guillou’n Pariisin esikaupungin Renault’n tehtaan venäläisistä tekemää tutkimusta, jossa yhteisön rakennetta tarkastellaan työntekijäkorteista muodostetun kvantitatiivisen aineiston avulla. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan: ihmiset, kaupungit ja työ. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan venäläisten työntekijäyhteisöjen rakennetta: työntekijämääriä, ikä- ja perherakennetta. Toiseksi tutkitaan mistä venäläiset olivat lähtöisin ja mihin he kohdekaupungissa päätyivät asumaan. Viimeisessä osassa käsitellään venäläisten suhdetta työhön sekä työnantajiin ja arvioidaan heidän asemaansa kuluttajina sekä osana työhierarkiaa. Johtopäätöksenä todetaan, että Manufactures’in ja Fazerin – Lyonin ja Helsingin – venäläiset yhteisöt erosivat merkittävästi toisistaan. Fazerin yhteisö oli muodoltaan perhe- ja sukukeskeinen sekä kohtuullisen varakas. Työsuhteet tehtaalla olivat pitkäkestoisia. Taloudelliset tekijät eivät kuitenkaan näytä toimineen kannustimena pitkiin työsuhteisiin, vaan pysyvyyteen vaikuttivat pikemminkin tehtaan venäläismielisyys, emigranttipiirit ja ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys. Lyonin tekstiilitehtaan yhteisö muodostui pääosin samasta 23–32-vuotiaiden miespolvesta, työsuhteet olivat lyhyitä ja asuinpaikat sijaitsivat Lyonin itäisillä teollisuusalueilla. Lyonin venäläisille tekstiilitehdas oli yksi etappi Ranskan työtaipaleella. Reunaehdot, jotka määrittivät kokemuksia ja odotuksia Lyonissa ja Helsingissä erosivat toisistaan niin paljon, että myös tulkinnat nykyisyydestä olivat erilaisia. Selunskaian ajatusten mukainen emigraation käsitteiden ja käsiterakenteiden toimijakohtainen tarkastelu on hedelmällinen ratkaisu tutkimuskentällä tulevaisuudessa.