Browsing by Author "Laakso, Simo"

Pro graduni aiheena on suomalaisen ruokaketjun yhteiskuntavastuu ja ketjun eri toimijoiden kestävää kehitystä koskevat, niiden omista aineistoista esille tulevat määritelmät. Tavoitteena on selvittää, minkä arvojen kautta nämä ympäristövaikutustensa osalta merkittävät toimijat käsittävät nämä monimutkaiset, luontoon, kulttuuriin ja talouteen sidotut ajankohtaiset, julkistakin keskustelua herättävät aiheet; miten luonto tulee niiden diskursseissa esille, mitkä tekijät ja arvot painottuvat, ja mitkä jäävät vähemmälle huomiolle. Moniarvoistuvan, globaalimmaksi muodostuvan yhteiskuntamme osana yritykset joutuvat ottamaan yhä enemmän kantaa moninaisiin arvoja koskeviin kysymyksiin, heijastaen näin myös niitä ympäröiviä arvomaailmoja. Mielenkiintoiseksi muodostuvatkin juuri niiden omat tulkinnat erilaisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, kuten vuonna 2013 tapahtuneisiin ruokaketjun luotettavuutta, sosiaalista vastuuta ja sen ekologista kestävyyttä koskeviin kriiseihin. Yritykset eivät siis ole yhteiskunnasta erillisiä saarekkeita, vaan niiden pitää oman toimintansa ja olemassaolonsa oikeuttamisen takia ottaa osaa myös muuhun yhteiskunnassa esille tulevaan keskusteluun.Yritysten omaa luontoa koskevaa tiedottamista pidetään kuitenkin helposti ns. viherpesuna, eli sidosryhmille tarkasti räätälöityinä kokonaisvaltaisina vastuullisen toiminnan paketteina, jotka eivät itsessään paljasta mitään toiminnan todellisesta luonteesta. Tutkimuksessani tarkastelen ruokaketjun toimijoiden omia diskursseja kriittisesti, pyrkien löytämään niiden legitimoinnin tavoista keinoja, joilla nämä toimijat yrittävät myydä omaa ideaansa eteen päin. Tutkimukseni aineistoksi valitsin elintarvikkeiden tuottajia edustavan etujärjestö MTK:n, suurimpien lihajalostajien (Snellman, Atria, HKScan) ja vähittäiskauppaketjujen (S-ryhmä, Kesko, Suomen lähikauppa Oy, Lidl Suomi) vuosiraportit, vastuukertomukset sekä muut aiheeseen soveltuvat materiaalit vuosilta 2007 ja 2012. Lähden avaamaan aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla käyttäen teoreettisena viitekehyksenä Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot´n teoriaa oikeuttamisen arvomaailmoista, jonka avulla etsin viitteitä siitä, minkä arvomaailmojen varaan nämä toimijat rakentavat erilaiset ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevat argumenttinsa. Tutkimuksesta selviää, että kestävä kehitys määritellään pääasiassa sen taloudellisen kestävyyden mukaan. Talouden ja teollisuuden arvomaailmat ovat ottaneet myös muut luontoa koskevat argumentit omaan voittoa tuottavaan myllyynsä viljelemällä erilaista tuotannon tehostamista eli ns. ekotehokkuutta koskevaa, vihreitä arvoja näennäisesti huomioivaa sanastoa. Myös muut arvomaailmat ovat enemmän tai vähemmän teollisuuden ja markkinoiden arvoille alisteisia ja toimivat yrityksille ennen kaikkea lisäarvon välineinä. Esiin nouseekin kysymys yritysten moraalisen tutkimisen mielekkyydestä, koska tutkitun aineiston perusteella kyse on enemmänkin moraalisista vasteista erilaisiin yritysten ulkoa tulleisiin vastuullisuuden trendeihin, jotka pyritään saamaan retorisin keinoin mukaan tähän talouden ja teollisuuden arvomaailmoja hyödyntävään koneistoon. Arvojen preferointi kääntää huomion pois siitä, että ekomodernisaation ajama ekotehokkuus ja puhtaamman energian käyttö on tulosten valossa myös osittain toimiva ja nykyisen talousjärjestelmän puitteissa ainoa mahdollinen, vaikkakin muita arvomaailmoja paikoin kaltoin kohteleva vaihtoehto. Herääkin kysymys, onko talouden toimijoilla edes olemassa omaa, yhteiskunnasta riippumatonta moraalista ulottuvuutta, tai jos on, niin onko sen tutkiminen itse toiminnan kannalta kovinkaan hedelmällistä.