Browsing by Author "Lagrilliere, Anton"

Maisterintutkielmassa pyritään selvittämään, millaisia erilaisia subjektiivisia merkityksiä köyhyydellä on suhteessa uusintarikollisuuteen ja desistanssiprosessiin. Tutkimuksen kohteena ovat rikoksia uusineet, eli vähintään kaksi vankeustuomiota suorittaneet henkilöt. Tutkielma selvittää heidän elämänkaarensa tapahtumia ennen ensimmäistä ja toisen tai useamman vankeustuomion jälkeen. Elämänkaaren narratiiveista pyritään tunnistamaan köyhyyden erilaiset merkityksellisyydet sekä niitä tarkastellaan eri desistanssiteoreettisista näkökulmista. Tutkielma on toteutettu laadullisena kriminologisena tutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat desistanssiteoriat, jotka kuvaavat rikollisen elämän päättymiseen liittyvää prosessia. Desistanssiteorioiden mukaan desistanssi syntyy lähtökohtaisesti joko rakenteellisesta tai subjektiivisesta näkökulmasta. Desistanssitutkimuksissa rikoksia tekevien yksilöiden erilaiset valmiudet ja motivaatio päättää rikollinen elämänsä on keskittynyt eri rakenteisiin kiinnittymisen ja subjektiivisten identiteettimuutoksen vertailuun. Tutkielmassa desistanssiprosessien vahvuutta tarkastellaan rikoksia uusivan yksilön elämässä ottaen huomioon mahdollisen köyhyyden merkityksellisyys. Tutkielmassa selvittää, onko köyhyydellä merkitystä, kun yksilö tarkastelee omaa desistanssiprosessiaan ja miltä köyhyyden merkitykset näyttävät desistanssiteorian näkökulmien osalta. Tutkielman aineisto koostuu neljästä haastattelusta. Haastateltavat rekrytoitiin rikoksettoman elämän tukisäätiön kautta. Aineiston analysoinnissa käytettiin narratiivisen analyysin aktanttimallia. Analyysi osoittaa, että rikoksenuusijat kohtaavat elämänsä aikana useita ongelmia, joiden merkitys desistanssiprosessin kannalta vaikuttaa köyhyyttä suuremmalta. Vaikka useat haastateltavat ovat taustoiltaan vaatimattomista oloista, köyhyys on rikoksenuusijalle merkitykseltään melko vähäinen. Päihdeongelmat, terveysvaivat, työttömyys, koulutuksen puute ja rikollinen käyttäytyminen itsessään ovat merkittävimpiä tekijöitä, joilla ihmiset pohtivat rikollisen elämän päättämisen punnitsemista. Köyhyys mielletään enemmän osana kyvyttömyyttä tehdä elämälleen muutos. Se muun muassa mielletään henkisenä ominaisuutena, joka on osa rikollista identiteettiä, jota pyritään elämänsä aikana muuttaa kiinnittymällä yhteiskunnan rakenteisiin, sekä omaksumalla uuden rikoksettoman elämän identiteetin. Desistanssia käsitteleviä tutkimuksia tarvitaan lisää. Tutkimuksilla voidaan yrittää paikata useita aukkoja, joita desistanssitutkimuksissa on liittyen rikollisen elämän päättymiseen. Suomalaiselle desistanssitutkimukselle arvokkaita olisivat myös laaja-alaiset pitkän seuranta-ajan tutkimukset, jotka käsittelisivät rikoksenuusijoiden elämää, rikoksien tekemistä, ja rikollisen elämän päättymisen prosesseja.