Browsing by Author "Lahdensuo, Heli"

Tämä tutkielma käsittelee keskuspankin rahapolitiikan muutosta ja vaikuttavuutta erityisesti korko-ohjauksen näkökulmasta tilanteessa, jossa käteisen rahan käyttö lakkaisi ja tilalle tulisi kokonaan elektroninen valuutta. Tutkimus pureutuu keskuspankin mahdollisuuteen kontrolloida lyhyen aikavälin korkoa, kun sillä ei ole enää yksinvaltaa kontrolloida selvittelyreservejä käteisen rahan kadotessa ja teknologian kehityksen nopeuttaessa maksujen selvittelyä. Työn kannalta keskeistä on, mitä tapahtuisi keskuspankkireservien kysynnälle, jos käteisen rahan käyttö loppuisi ja millainen rooli keskuspankille jäisi suhteessa talletuspankkeihin tässä tilanteessa. Teorian mukaan talletuspankkien välisen selvittelyn lisääntyminen laskee keskuspankkireservien kysyntää. Kuitenkin kriisitilanteissa keskuspankin asema korostuisi kuten tähänkin asti. Työssä esitellään Euroopan keskuspankin rahapolitiikan periaatteet ja pohditaan historian valossa päätöksiä, jotka ovat muokanneet keskuspankin rahapolitiikkaa. Vähimmäisreservijärjestelmään perustuva systeemi ei ollut euroalueella itsestäänselvyys. Reservivaateeseen perustuva järjestelmä valittiin, jotta keskuspankin taseen kokoa saatiin kasvatettua ja talletuspankkien riippuvuutta keskuspankkirahasta lisättyä. Maksamiseen liittyvät teknologiset innovaatiot nopeuttavat selvittelyä ja talletuspankit tasaavat maksuja keskenään yhä nopeammin. Lisäksi markkinoille on tullut useita keskuspankista riippumattomia virtuaalivaluuttoja. Tämä muuttaa keskuspankin asemaa rahajärjestelmässä lisäten sen valvojan tehtäviä ja vähentäen reservirahaan liittyviä tehtäviä. Näyttää myös siltä, että erilaiset maksutavat erikoistuvat tiettyihin maksutapahtumiin. Elektronisen maksamisen hyödyt ovat kiistattomat läpinäkyvyyden ja taloudellisen tehokkuuden vuoksi. Keskuspankin korko-ohjausmahdollisuuden heikkeneminen vaikuttaa epäsuorasti talouden kysynnän ja tarjonnan ohjaamismahdollisuuksiin erityisesti taloudellisten häiriöiden tilanteessa. Keskuspankin aseman heikkeneminen olisi myös viennin tukemisen kannalta hankalaa, kun sen mahdollisuudet valuuttaohjaukseen katoaisivat. Käteisettömässä taloudessa keskuspankin mahdollisuus tarjota rahoitusta ei tue sen valtaa kontrolloida lyhyen ajan korkoa, koska tarjontaa on kilpailevissa valuutoissa paljon. Keskuspankin olisi tällöin korkoihin vaikuttaakseen lainattava rahaa markkinoilta ja tarjottava sitä talletuspankeille markkinakorkoa edullisemmin, mikä luo arbitraasin. Tutkielma on teoreettinen katsaus, joka pohjautuu reservikysyntään liittyvään kanavamalliin. Työssä mallinnetaan keskuspankin reservikysyntää ja mahdollisuutta lyhyen ajan korko-ohjaukseen käteisettömässä taloudessa ja kahden selvittelyrahan tarjoajan tilanteessa. Työn esimerkissä selvittelyrahan tarjoajat ovat keskuspankki ja talletuspankeista koostuva yhteisö, joka käyttää keskuspankista riippumatonta valuuttaa. Rahan luominen ja selvittely voivat siis siirtyä nykyistä enemmän markkinoille, jolloin keskuspankin monopoli heikkenee tai jopa lakkaa. Talletuspankit käyttävät todennäköisesti keskuspankkia edelleen viimekäden lainan antajana, mikäli tämä kykenee pienestä koostaan huolimatta hankkimaan markkinoilta rahaa muita edullisemmin. Tässä valtion tuki voi auttaa. Mikäli valtio kuitenkin kerää veronsa keskuspankkivaluutassa, vahvistaa se keskuspankin mahdollisuuksia harjoittaa rahapolitiikkaa reservivaateesta ja käteisen käytöstä riippumatta. Reservivaade toisaalta lisää keskuspankin valtaa ja toimii joissain tilanteissa korko-ohjausta tehokkaammin talouden ohjaajana. Toisaalta se luo tehottomuutta, koska kassareservisysteemiin liittyy kustannuksia.