Browsing by Author "Lahtinen, Hannu"

Tutkielmassa tarkastellaan yhteiskuntaluokan ja työttömyysriskin välistä yhteyttä, ja sen muutoksia Suomessa vuosien 1987–2007 välillä palkansaajien keskuudessa. Tutkimuksen luokkajaottelu pohjautuu Eriksonin–Goldthorpen malliin (EG-malli), jossa luokat määritellään ammattiaseman perusteella. EG-luokituksen keskeinen jakolinja palkansaajien keskuudessa on palvelussuhteessa toimivien professioammattien ja työsuhteessa toimivien työntekijäammattien harjoittajien välillä. Aiempi kansainvälinen tutkimus antaa vahvaa näyttöä siitä, että yhteiskuntaluokka on merkittävä tekijä yksilön kohtaaman työttömyysriskin selittämisessä. Yhteiskuntaluokkien välisen työttömyysriskin vertailua ei ole kuitenkaan Suomessa tiettävästi tehty aiemmin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen Elinolot ja kuolinsyyt (EKSY) -rekisteriaineistoa, joka sisältää 11 prosentin satunnaisotoksen Suomen väestöstä. Pääasiallisena analyysimenetelmänä on Poisson-regressio. Yhteiskuntaluokat on operationalisoitu Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokituksen kautta, jota voidaan pitää kohtuullisen analogisena EG-mallille. Analyyseinä esitetään absoluuttisia työttömyysosuuksia sekä vuosittaisia luokittaisia riskisuhteita työttömyyskuukausien ilmaantumiselle vuosien 1987 ja 2007 välillä, ja ne tehdään sukupuolittain erikseen. Lisäksi asetelmaa vakioidaan iällä, siviilisäädyllä, äidinkielellä, asuinpaikan kaupunkimaisuudella sekä asuinläänillä kahdessa seurantajaksossa, joita ovat 1988–1989 ja 2006–2007. Tällöin malliin lisätään myös koulutustaso toiseksi selittäjäksi. Tulokset: Vaikka talouden suhdanteissa on suurta vaihtelua ja työmarkkinoiden rakenne myös muuttuu merkittävästi vuosien 1987 ja 2007 välillä, niin luokittaiset riskisuhteet muuttuvat vain vähän. Poikkeuksena suhdanteissa on 1990-luvun lama, joka kaventaa riskisuhteiden eroja jonkin verran. Suuria luokittaisia eroja kaiken työttömyyden ja pitkittyneen työttömyyden välillä ei havaita. Miehillä yleisenä linjana ainakin 1990-luvulta lähtien on se, että alemmilla toimihenkilöillä on noin kaksinkertainen, erikoistuneilla työntekijöillä kolminkertainen ja erikoistumattomilla nelinkertainen työttömyysriski ylempiin toimihenkilöihin verrattuna. Naisilla tilanne on muuten samankaltainen sillä erotuksella, ettei erikoistuneiden ja erikoistumattomien työntekijöiden välillä ole eroja, vaan molempien riski kohdata työttömyyttä on noin 3,5–4 -kertainen verrattuna ylempiin toimihenkilöihin. Vuosien 1987–2007 aikana miesten väliset erot hiukan kapenevat ja naisten kasvavat. Koulutus selittää työttömyyttä kutakuinkin yhtä paljon kuin luokka. Luokan itsenäinen, koulutuksesta riippumaton, selitysvoima kuitenkin kasvaa tutkimusjakson aikana. Pohdinta: Suomessa luokkaerot työttömyysriskissä ovat laadultaan melko tyypillisiä, kun niitä suhteuttaa kansainväliseen tutkimustietoon. Riskisuhteiden erot vaikuttaisivat olevan myös suuruusluokaltaan – sikäli kun niitä pystytään luotettavasti vertailemaan – suurin piirtein samansuuruisia kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Miesten ja naisten välinen 'eriarvoisuuden tasa-arvo' on puolestaan lisääntynyt: luokittaiset työttömyysriskierot ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan eri sukupuolilla. Lisätutkimus yhteiskuntaluokan ja työttömyyden välisestä yhteydestä olisikin paikallaan, jotta eriarvoisuutta työttömyyden edessä voitaisiin ymmärtää paremmin. Havainto ammattiaseman koulutuksesta riippumattoman merkityksen kasvamisesta lisää osaltaan myös relevanssia yhteiskuntaluokan operationalisoinnille nimenomaan ammattiaseman kautta.