Browsing by Author "Laiho, Sami"

Tämän pro gradu työn tavoitteena on lisätä ymmärrystä skeittareiden alakulttuurista analysoimalla heidän kokemustaan. Tutkielmassa keskitytään erityisesti havainnointiin, tietoisuuteen, tilaan ja kieleen osana skeittareiden kokemusta. Tutkielma nojaa sekä fenomenologisiin ja eksistentialistisiin klassikoihin että antropologisiin käsityksiin kokemuksesta. Keskeisimmät fenomenologiset teokset, joita tutkielmassa hyödynnetään, ovat Martin Heideggerin Oleminen ja aika (2000[1927]) sekä Maurice Merleau-Pontyn Phenomenology of Perception (1962[1945]). Edellisiä teoksia yhdistää ajatus siitä, että maailma avautuu ihmiselle toiminnan kautta, jolloin mieltä ei nähdä kokemuksen perustana. Keskeisin eksistentialistinen teos, johon tutkielma nojaa on JeanPaul Sartren Being and Nothingness (1956[1943]). Kokemuksen analysoimiseen tulee edellisen teoksen myötä mukaan myös mentaalinen puoli eli subjektin rooli jäsentää kokemustaan mielekkäällä tavalla. Tutkielmassa analysoitava aineisto koostuu toisen käden haastatteluista sekä kenttäpäivämerkinnöistä, jotka on kerätty kesän 2014 aikana Helsingissä. Keskeisin menetelmä aineiston keruussa oli osallistuvahavainnointi. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että skeittareiden muodostaman alakulttuurin eksistentiaalis-fenomenologinen perusta on ruumiillisessa liikkeessä eli skeittareiden ainutlaatuisessa tavassa toimia maailmassa. Skeittarit eivät vain toimi maailmassa omanlaisella tavallaan, vaan heidän tapansa havainnoida sekä käyttää kieltänsä on kiinteästi sidottu tähän toimintaan.