Browsing by Author "Laine, Timo Markus"

Niccolò Machiavellia luettaessa ei yleensä juuri kiinnitetä huomiota hänen käyttämiinsä käsitteisiin. Silloinkin kun niihin kiinnitetään enemmän huomiota, yksityiskohtia jää piiloon ja mutkia vedetään suoriksi. Omassa työssäni käsittelen fortunan käsitettä Machiavellin ajattelussa. Tätäkin käsitettä on tutkittu paljon, mutta selvyyteen siitä ei ole päästy: fortuna on joko tarkka tekninen käsite tai lennokasta retoriikkaa, joko pelkkää maailman epävarmuutta tai ylitsepääsemätön kohtalovoima, joko osa Machiavellin kristillistä maailmankuvaa tai yksi hänen käyttämistään keinoista kristillisen elämänkatsomuksen kumoamiseksi. Vaikka tulkintojen suuri määrä, työni pituus ja käytettävissäni ollut aika ei ole sallinutkaan täydellistä kattavuutta, nähdäkseni olen käsitellyt tärkeimmät erilaiset tulkinnat. Machiavellin teoksista olen painottanut hänen pääteoksinaan pidettyjä Ruhtinasta (Il Principe) ja Valtiollisia mietelmiä (Discorsi sopra la prima Deca di Tito Livio). Käyttämästäni kommentaarikirjallisuudesta pidän olennaisimpina Quentin Skinnerin, Miguel Vatterin, Leo Straussin, Anthony Parelin, Isaiah Berlinin, Sebastian De Grazian, Ernst Cassirerin, Gennaro Sasson ja Timo Airaksisen hyvinkin erilaisissa ja erilaajuisissa kirjoituksissaan esittämiä näkemyksiä. Työni ydin on käsiteanalyyttinen. Pyrin näyttämään, että usein Machiavelliin liitetty käsitepari hyve-fortuna ei juuri auta ymmärtämään hänen ajatteluaan. Kumpikaan käsite ei ole merkitykseltään niin selvä, että sitä pystyisi kiistatta ja ilman lisäargumentaatiota määrittelemään yksinkertaisesti. Lisäksi, vaikka määrittely onnistuisikin, se ei luo kestävää pohjaa yritykselle ymmärtää käsitteet jonkinlaiseksi perustavanlaiseksi vastapariksi Machiavellin ajattelussa. Muita lähtökohtia fortunan tulkintaan ovat olleet esimerkiksi Machiavellin ghiribizzi-argumentti ja kristillinen fortunanäkemys. Käsittelen näitä omissa luvuissaan ja pyrin osoittamaan niissä ylitsepääsemättömiä ongelmia. Fortunan merkitys ghiribizzi-argumentissa vaihtelee ja Machiavellin uskonnollisiin näkemyksiin liittyy liikaa vakavia epäilyksiä. Parelin ja Airaksisen analyysien, oman analyysini sekä Machiavellin ajattelun luonteen perusteella ongelmallisimmaksi ja lopulta tärkeimmäksi fortunan merkityksistä nousee kohtalo. Kohtalousko ei kuitenkaan sovi Machiavellin optimismiin ja metodologisiin taustaoletuksiin. Lähtien liikkeelle eräästä Cassirerin sivuhuomautuksesta tulkitsen, että fortuna kohtalona on osa stoalaisia mielenhallinnan strategioita. Nämä strategiat, sikäli kuin ne implikoivat stoalaisia taustaoletuksia, eivät sovi täysin ongelmitta Machiavellin maailmankuvaan, mutta niille on luotavissa tilaa tietyillä lisäoletuksilla. Fortuna voi olla totta Machiavellille ja sopia hänen ajatteluunsa, jos oletetaan hyvin pragmatistiset epistemologiset kriteerit ja ajatellaan, että totta on se, mistä on hyötyä.