Browsing by Author "Laitakari, Nina"

Downshiftaaminen nousi Suomessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi 2010-luvun taitteessa. Puheenvuorot ovat jakaantuneet yhtäältä downshiftaamista vahvasti kannattaviin ja toisaalta vastustaviin kannanottoihin. Suhteessa downshiftaamisen medianäkyvyyteen on ilmiöstä tehty vain vähän tutkimusta niin kansainvälisesti kuin erityisesti Suomessa. Valtaosa tutkimusta on tehty realistisesta viitekehyksestä. Realistisen orientaation jaettuna teoreettisena lähtökohta on kaksoishyötyoletus, jonka mukaan downshiftaaminen palvelee sekä downshiftaajaa itseään parempana elämänlaatuna että ympäristöä vähentyneenä ympäristörasituksena. Realistit ovat tutkineet ilmiön yleisyyttä, demografisia määreitä, elämänmuutoksen toteutustapoja ja tyytyväisyyttä siihen sekä downshiftaajien motiiveja. Aiemmat konstruktionistiset tutkimukset ovat lähestyneet downshiftaamista kielessä rakentuvana kulutuskriittisyytenä eritellen downshiftaajan identiteetin rakentamisen vaiheita ja soveltaen Foucault’n teorioita. Tässä tutkielmassa downshiftaaminen ymmärretään sosiaalisen konstruktionismin mukaan kielessä rakentuvana kategoriana, jolloin realistinen käsitys downshiftaamisesta objektiivisena ja mitattavana ilmiönä näyttäytyy riittämättömänä. Diskurssianalyyttisia menetelmällisiä keinoja käyttämällä analysoidaan yhdeksän downshiftaajan omasta elämänmuutoksestaan kertovia blogikirjoituksia. Analyyttinen lähestymistapa edustaa diskursiivista psykologiaa. Downshiftaajat nähdään diskurssin käyttäjinä, jotka aktiivisesti tuottavat downshiftaamisen konstruktiota teksteissään. Blogikirjoituksia lähestytään selontekoina, jotka ovat sekä osa sosiaalista todellisuutta että tuottavat sitä tietynlaisena. Analyysissa paikannetaan selonteoista tulkintarepertuaareja eli yhtenäisiä puhetapoja, jotka rakentavat downshiftaamista vaihtelevasti. Lisäksi tarkastellaan eri tulkintarepertuaareissa downshiftaajalle määrittyviä subjektipositioita ja downshiftaamisen legitimaatiota repertuaareittain. Aineistosta paikannetaan viisi tulkintarepertuaaria, joilla bloggaajat rakentavat downshiftaamisen konstruktiota, ja joissa donshiftaajan subjektiposito ja downshiftaamisen legitimaatio näyttäytyy vaihtelevana. Ekspressiivisen individualismin repertuaarissa downshiftaaminen konstruoituu aidon itsen ilmaisuna, etsimisenä ja löytämisenä sekä autenttisuutena. Downshiftaaja asettuu itsen ilmaisijan positioon ja downshiftaamisen legitimaatio nojaa todelliseen itseen. Suorittamisrepertuaarissa downshiftaaminen rakentuu erottumisena ulkopuolelta määrittymisestä. Suorittamisesta erottujan positiosta ulkoapäin määrittyminen delegitimoidaan. Yhteiskuntakriittinen repertuaari rakentaa downshiftaamista ympäröivän yhteiskunnan arvosteluna. Tiedostajan positiosta downshiftaaminen legitimoituu moraalilla. Realistisessa repertuaarissa downshiftaaminen konstruoituu arkielämän realiteettioletuksiin pohjaavana järkivalintana. Downshiftaajan positiona on harkitsija ja downshiftaamisen legitimaatioperustana rationaalisuus. Tiede- ja asiantuntijuusrepertuaarissa downshiftaaminen rakentuu asiantuntijatiedon kautta. Asiantuntijuuteen nojaajan positiosta downshiftaaminen legitimoituu eksperttitiedon kautta. Analyysin perusteella downshiftaaminen näyttäytyy monimerkityksisenä kielellisenä ilmiönä. Tutkimuksessa havaitut tulkintarepertuaarit nähdään downshiftaajien resursseina, joilla aiemmissa tutkimuksissa eritellyn identiteetin konstruointitarinan kertominen on mahdollista. Tulkintarepertuaarien mukaisia merkityksenantoja tunnistetaan myös muusta aiemmasta tutkimuksesta. Havainto asiantuntijuuden keskeisyydestä downshiftaamisen rakentamisessa on uusi. Tutkimustuloksilla nähdään käytännön hyödynnettävyyttä downshiftaajien toimijuuden edistäjinä sekä myös työnantajien, markkinoijien ja poliitikkojen ymmärryksen lisääjinä ilmiöstä.