Browsing by Author "Lakeus, Mari"

Viime vuosina keskustelu väkivallasta, sukupuolesta ja etnisyydestä on lisääntynyt. Kirjallisuudessa on esitetty, että Pohjoismaissa on havaittavissa toiseuttavaa maahanmuuttoon liittyvää puhetapaa, jossa maahanmuuttajuuden ja väkivaltaisuuden merkitykset kietoutuvat yhteen. Näissä puhetavoissa maahanmuuttajamiehistä rakentuu kuva vaarallisina, erityisesti seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa tekevinä rikollisina. Aikaisemman kirjallisuuden mukaan tällaiset puhetavat ovat levinneet muun muassa internetin keskustelupalstojen ja sosiaalisen median kautta yhä laajemman yleisön nähtäväksi. Tutkielman lähtökohtana oli tarkastella sosiaali- ja kriisityöntekijöiden kommentointia näistä toiseuttavista puhetavoista; tapoja merkityksellistää maahanmuuttajien tekemää väkivaltaa ja asemoida itseään ammattilaisena tämän merkityksellistämisen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi ja teoreettis-metodologisena lähestymistapana kriittinen diskursiivinen psykologia. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat tulkintarepertuaari, subjektipositio ja ideologinen dilemma. Aineisto koostui kuudesta fokusryhmähaastattelun osasta, jossa sosiaali- ja kriisityöntekijät kommentoivat maahanmuuttajamiesten väkivaltaisuutta koskevaa virikettä. Virike oli muotoiltu aikaisemmassa tutkimuksessa internetkeskusteluista löydetyistä puhetavoista, jotka sisälsivät maahanmuuttajia toiseuttavia merkityksiä. Tavoitteena oli selvittää, millaiseksi väkivalta rakentuu heidän puheessaan ja miten he asemoivat itseään suhteessa näihin merkityksiin. Sosiaali- ja kriisityöntekijöiden puheesta oli tulkittavissa viisi väkivallan tulkintarepertuaaria, joiden avulla he asettuvat sekä väitteen puolelle että sitä vastaan. Merkittävää oli, että kantasuomalaisten henkilöiden tekemä väkivalta merkityksellistyi aineistossa erilaiseksi suhteessa maahanmuuttajamiesten tekemään väkivaltaan; kantasuomalainen väkivalta ei yhdistynyt tekijänsä etniseen taustaan, kun taas maahanmuuttajan tekemä väkivalta merkityksellistyi muun muassa maahanmuuttajan lähtömaan kulttuurin, menneisyyden traumojen tai syrjäytymisestä johtuvan turhautumisen syyksi. Haastateltavat asemoivat itseään suhteessa käytävään keskusteluun neljän subjektiposition avulla. Positioihin ja haastatteluissa tehtävään identiteettineuvotteluun liittyi runsaasti ristiriitaisuuksia. Aineistosta löytyikin ideologinen dilemma, jonka vaakakupin toisessa päässä tasapainotteli maahanmuuttajamiehiin liitetyn väkivaltailmiön tunnistaminen ja selittäminen, ja toisessa se, ettei tullut tällä selittämisellä ylläpitäneeksi ennakkoluuloisia asenteita tai syrjiviä rakenteita. Ideologista dilemmaa pyrittiin ratkomaan esimerkiksi nojautumalla järkiperäisyyttä korostavaan puhetapaan. Löydös osoittaa, että puhujilla ei ollut haastattelutilanteessa tarpeeksi diskursiivisia keinoja keskustella maahanmuuttajamiesten väkivaltaisuudesta niin, ettei siinä ilmenisi dilemmaattisuutta. Tutkielmani täydentää suomalaista kriittisen diskursiivisen psykologian tutkimusta ajankohtaisesta, yhteiskunnallisesta ja ristiriitaisuuksia herättävästä aiheesta. Tutkimus valottaa mahdollisia puhetapoja väkivallan ja maahanmuuton ympäriltä. Tulokset antavat lisää näkökulmia sosiaalialan ammattilaisille työn kehittämiseen sekä huomioita yleisesti väkivallasta käytävään keskusteluun. Keskeiseksi jatkotutkimusehdotukseksi esitän maahanmuuttajataustaisiksi identifioituvien henkilöiden osallistamisen yhteiskunnalliseen keskusteluun maahanmuutosta ja väkivallasta.