Browsing by Author "Loukas, Sari-Anna"

2000-luvulla on yhteiskunnassa tuotu esille huolta syrjäytyneistä nuorista. Huoli on keskittynyt erityisesti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ajautumiseen sekä nuorten mielenterveydelliseen oireiluun. Tutkielmassa tarkastellaan psykososiaalisesti oireilevien, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien aikuistuvien nuorten käsityksiä itsestään ja elämäntilanteestaan. Tutkielmassa keskitytään nuorten haastatteluissa tuottamiin identiteetteihin ja niihin liittyviin kokemuksiin. Keskeisenä tavoitteena on myös ollut antaa tilaa nuorten omaääniselle kuvaukselle itsestään ja elämästään. Tutkielmaan on haastateltu seitsemää 20–29-vuotiasta aikuistuvaa nuorta. Haastateltuja nuoria yhdistävät masennusdiagnoosi sekä ulkopuolisuus koulutuksesta ja työelämästä. Lisäksi osalla nuorista on päihderiippuvuus tai toinen diagnoosi mielenterveyden häiriöstä. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysin menetelmin ja käsittein. Tutkimuskysymyksenä on ollut: Millaisia kategorioiden, kategoriamääreiden ja selontekojen rakentamia identiteettejä sekä niihin liittyviä kokemuksia nuoret tuottavat kertoessaan itsestään ja elämäntilanteestaan? Nuorten tuottamista kategorioista ja kategoriamääreistä on muodostettu kategoriakokoelmia, jotka on nimetty kuvaamaan nuoria yhdistäviä identiteettejä. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu nuorten käyttämiä selontekoja ja nuorten asiayhteyteen liittämiä kokemuksia. Kokemukset ja identiteetit nähdään tutkielmassa monin tavoin yhteen kietoutuneina. Identiteettien kautta nuoren nähdään ymmärtävän ja määrittelevän itsensä sekä suhdettaan sosiaaliseen ympäristöönsä ja kulttuuriin. Identiteetit on tutkielmassa jaettu kolmeen ryhmään. Identiteettinsä kadottaneen, sosiaalisesti heikon ja ohitetun identiteetit perustuvat pääosin nuorten pohdintaan omista ominaisuuksistaan ja kyvyistään. Lisäksi sairaan, kuntoutujan ja selviytyjän identiteetit liittyvät nuorten itsetutkiskeluun. Näiden identiteettien yhteydessä nuoret kuvaavat monenlaisia epäonnistumisen kokemuksia ja sairastumisen aiheuttamaa aiempien identiteettien ja elämäntilanteen kyseenalaistumista. Sosiaalisesti heikon identiteetin taustalla monella on myös kokemus kiusatuksi tulemisesta. Normeihin ja odotuksiin suhteutuviksi tutkielmassa on luokiteltu toisenlaisen oppijan, kehityshaasteissa myöhästyneen, itsenäisyyttä tavoittelevan, epäonnistuneen kansalaisen, hyvän ihmisen, leimautuneen ja syrjäytyneen identiteetit. Näiden identiteettien taustalla vaikuttavat erityisesti nuorten tiedostamat normit ja odotukset tuottavasta kansalaisuudesta sekä aikuistumiseen liittyvistä kehityshaasteista. Tulevaisuuteen suuntaavia autetuksi tulleen ja itsensä löytäneen identiteettiä sekä ammatti-identiteettiä tuottaa aineistossa vain kaksi nuorta. Vaikuttaakin siltä, että useiden haastateltujen on vaikeaa suunnata toimintaansa tulevaan tai asettaa tulevaa rakentavia tavoitteita. Myönteisesti omaa toimijuutta korostavien identiteettien osuus nuorten tuottamissa identiteeteissä on vähäinen. Nuorten käsityksiä itsestään kuormittavat koulujen keskeytymiset ja kokemukset erilaisista vaikeuksista sosiaalisissa suhteissa. Nuoret kuvaavat myös vaikeutta tulla kuulluksi ja kokemuksia leimautumisesta. Tällaiset kokemukset saattavat saada nuoren määrittämään itseään ongelmiin keskittyen. Ristiriitaisimmin nuoret suhtautuvat heille tarjoutuvaan syrjäytyneen identiteettiin. Nuorten selonteoissa ovat vahvasti läsnä vertailut, normeihin viittaaminen ja itseä syyttävät selonteot. Tutkielmassa nostetaan esille varhaisen tuen, nuorten yksilöllisen kohtaamisen ja kokonaisvaltaisen elämäntilanteen huomioimisen tärkeys. Tutkielmassa nähdään sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus mahdollisuutena tukea nuoren identiteettityötä uudenlaisten, tulevaisuuteen suuntaavien ja myönteisten identiteettien rakentamisessa. Keskeisiksi tavoitteiksi nähdään nuoren itsetunnon ja toimijuuden vahvistuminen sekä onnistumiset pienin askelin nuoren omissa tavoitteissa. Nuorten oman äänen kuuleminen ja asiakaslähtöisyys nostetaan tutkielmassa tärkeäksi myös vaikuttavien palveluiden kehittämisessä. Psykososiaalisista ongelmista kuntoutuvan nuoren kohdalla korostuu myös identiteettityölle ja nuoren kanssa työskentelylle annettava aika, jota koulutus- ja työkeskeisen yhteiskunnan palvelujärjestelmässä ei tunnu olevan riittävästi. Tutkielmassa nostetaan esiin tarvetta nuorten voimavaroja tarkastelevalle tutkimukselle. Lisäksi vuorovaikutustaitoihin ja sosiaalisiin suhteisiin keskittyvän kuntoutuksen mahdollisuuksien tarkastelu nähdään tutkielmassa kiinnostavaksi juuri mielenterveyden ja päihdeongelmista kuntoutumassa olevien, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kohdalla.