Browsing by Author "Luhtanen, Marjukka"

Varallisuuden yhteydestä terveyteen tiedetään niukasti. Sosioekonomisten terveyserojen tutkimuksessa taloudellisten voimavarojen kuvaamisessa on käytetty useimmiten tulotietoja. Väestön vanhetessa tarvitaan entistä parempi mittari kuvaamaan ikääntyneen väestön taloudellisia voimavaroja sekä sosioekonomista asemaa pitkältä aikaväliltä. Lisäksi kotitalouksien yleisen vaurastumiskehityksen ja varallisuuserojen kasvun myötä varallisuutta voidaan pitää entistä merkittävämpänä tekijänä terveydelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kotitalouden nettomääräisen kokonaisvarallisuuden, velattoman reaalivarallisuuden sekä rahoitusvarallisuuden yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimuksen aineisto on yhdistelmä Tilastokeskuksen haastatteluin keräämää kotitaloustasoista poikittaisaineistoa varallisuudesta vuosilta 1988, 1994, 1998 ja 2004 sekä Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista rekisteriaineistoa, joka koostuu pitkittäisestä kuolleisuusaineistosta ja poikittaisesta sosiodemografisesta aineistosta. Tutkimusväestö koostuu 40–79-vuotiaista suomalaisista, jotka kuuluvat kotitalousväestöön. Kuolleisuusseuranta aloitettiin sen viikon alusta lähtien kun yksilöä koskevan kotitalouden varallisuushaastattelu on tehty. Seuranta päättyy vuoden 2008 loppuun tai kuolemaan. Yhteensä aineisto käsittää 21 526 henkeä ja kuolemia on 3 660. Varallisuuskymmenyksien välistä eroa suhteellisen kuolleisuuden riskissä tarkasteltiin tapaushistoriamalleihin kuuluvan Coxin regression avulla. Varallisuus oli yhteydessä kuolleisuuteen voimakkaammin miehillä kuin naisilla. Nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta yhteys näkyi miehillä läpi jakauman ja naisilla kahdessa varattomimmassa kolmanneksessa. Rahoitusvarallisuuden osalta suhteellinen kuolleisuuden riski oli molemmilla sukupuolilla varakkainta kymmenystä suurempi lähes läpi jakauman. Rahoitusvarallisuuden osalta kuolleisuuserot olivat huomattavasti muita varallisuusmuuttujia pienempiä. Varakkaimmissa kymmenyksissä riskiestimaatit eivät olleet kovin suuria. Erityisesti miehillä riskiestimaatit suurenivat voimakkaasti varattomimpaan kymmenykseen asti. Päävaikutusten mallissa varattomimman kymmenyksen kuolleisuuden riski verrattuna varakkaimpaan kymmenykseen oli nettovarallisuuden osalta miehillä 188 prosenttia ja naisilla 75 prosenttia, velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä 174 prosenttia ja naisilla 77 prosenttia ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä 93 prosenttia ja naisilla 43 prosenttia suurempi. Perhetyypillä, koulutuksella, ammattiasemalla ja kotitalouden tuloilla vakiointi pienensi kuolleisuuden riskiä varattomimmassa kymmenyksessä nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä 36 prosenttia ja naisilla 20 – 21 prosenttia ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä 28 prosenttia ja naisilla 17 prosenttia. Lopullisessa mallissa erityisen korkeaksi suhteellinen kuolleisuuden riski jäi nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä kahdessa varattomimmassa kymmenyksessä ja naisilla varattomimmassa kymmenyksessä ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä varattomimmassa kymmenyksessä ja naisilla kahdessa varattomimmassa kymmenyksessä. Nettovarallisuuden, velattoman reaalivarallisuuden ja rahoitusvarallisuuden mukainen kuolleisuus oli miehillä voimakkaampaa työikäisillä ja naisilla eläkeikäisillä. Erityisesti varattomimmat työikäiset miehet näyttävät olevan riskiryhmää. Työikäisillä naisilla varallisuuden mukainen kuolleisuus oli koholla vain varattomimmassa kymmenyksessä. Tutkimustulosten perusteella varallisuus kuvaa hyvin sosioekonomista asemaa ja taloudellisia voimavaroja terveyserotutkimuksessa. Varallisuuden mukaiset kuolleisuuserot näyttävät johtuvan ennemminkin eroista elinolosuhteissa kuin kulutuskyvyssä. Todennäköisesti eroja niin elinolosuhteisiin ja kulutuskykyyn liittyvässä kuolleisuudessa selittävät pääosin materiaaliset tekijät. Suomalaiseen terveyspolitiikkaan sisältyvien terveyden tasa-arvon ja terveyserojen kaventamisen tavoitteissa tulisi kiinnittää huomiota varallisuuden mukaisiin terveyseroihin.