Browsing by Author "Luostari, Heidi"

Suomessa on käynnissä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellinen uudistus (Sote) jonka tavoitteena on lisätä ihmisten tasa-arvoisuutta hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Palveluiden käyttäjien lisäksi uudistus koskee laajaa työntekijäkuntaa, noin 220 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista. Tämän rakenteellisen muutoksen tutkimiseksi ja osaavan työvoiman varmistamiseksi tulevaisuudessa on käynnistetty COPE-hanke, jonka tavoitteena on kartoittaa muutoksen vaikutuksia työhön, osaamistarpeisiin ja osaamisen kehittämiseen. Tutkielmani liittyy COPE-hankkeen elinikäisen oppimisen osahankkeeseen, jonka tavoitteena on ammatillisen ongelmanratkaisun ja päätöksenteon osaamisen kehittäminen opiskelijoiden kouluttamisessa ja ammattilaisten käytännön työssä. Tutkielmani hyväksytään sosiaalipsykologian oppiaineessa ja osana sosiaalityön syventäviä opintoja myös sosiaalityön oppiaineessa. Lähestyin tutkimusaihetta sosiaalipsykologisesta moraalipsykologian viitekehyksestä ja hyödynsin sosiaalityön ammattietiikkaa, sosiaalityössä tehtyä tutkimusta ja sosiaalityöntekijöiden vastauksissa esille noussutta tietoa ja asiantuntijuutta. Teoreettinen viitekehykseni rakentui Kohlberin oikeudenmukaisuuden moraalin ja Gilliganin huolenpidon etiikan perusteluihin, joihin pohjautuen Wark ja Krebs (1996) kehittivät arkielämän ongelmatyyppi-typologiansa ja Lyons (1983) oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan ongelmanratkaisun analyysimenetelmän. Tutkielmassani kartoitin sosiaalityöntekijöiden työssään kohtaamia päätöksentekoon liittyviä eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisutapoja. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia eettisiä ongelmia sosiaalityöntekijät työssään kohtaavat? Miten sosiaalityöntekijät näitä ongelmia ratkaisevat? Aineistoni koostui COPE-hankkeen osa-aineistosta, joka koottiin sosiaalityöntekijöiden ja johtavien sosiaalityöntekijöiden vastauksista. Aineistoksi muodostui 42 vastausta, joista naisten osuus oli 91 % ja miesten osuus 9 %. Tuloksena esitän, että yleisin sosiaalityöntekijöiden kohtaama ongelmatyyppiluokka oli Warkin ja Krebsin (1996) luokittelusta prososiaalisten ongelmien luokka (44 %), jossa ristiriitaisten vaatimusten osuus oli 26 % ja toisten tarpeisiin vastaamisen 18 %. Warkin ja Krebsin luokittelun ulkopuolisen luokan, säännön noudattamisen, osuus oli 38 %. Toinen Warkin ja Krebsin typologian ulkopuolinen ryhmä, sisäinen ristiriita, sai vain 5 % vastauksista. Toinen tulos liittyy sosiaalityöntekijöiden eettisten ongelmien päätöksentekoprosessiin. Tulokseksi nimeän sen, että sosiaalityöntekijät käyttivät esittämiensä eettisten ongelmien ratkaisuissa useammin oikeudenmukaisuuden etiikan viitekehystä. Rikkomuksiin reagoimisen ja sosiaalisen paineen tilanteissa sosiaalityöntekijät käyttivät ainoastaan oikeudenmukaisuuden etiikkaa. Ristiriitaisissa vaatimuksissa, toisten tarpeisiin vastaamisessa, säännön noudattamisessa ja sisäisessä ristiriidassa, sosiaalityöntekijät käyttivät sekä oikeudenmukaisuuden että huolenpidon etiikkaa. Toisten tarpeisiin vastaaminen oli ainoa luokka, jossa huolenpidon etiikka oli vallitseva ongelmanratkaisun viitekehys. Keskeinen tutkimustulokseni sosiaalipsykologian kannalta liittyy valittujen luokittelu- ja analysointimenetelmien soveltuvuuteen työelämän eettisten ongelmien tutkimuksessa. Näkemykseni mukaan Warkin ja Krebsin (1996) typologia ja Lyonsin (1983) analysointimenetelmä ovat relevantteja sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa. Käyttämäni analyysimenetelmät soveltuivat myös sosiaalityön kontekstissa tehtävään tutkimukseen.