Browsing by Author "Luotonen, Anniina"

Tässä työssä tutkittiin kansanedustajien puhetta ja argumentointia talouskurista. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyy talouskurin perusteluna. Hyvinvointiyhteiskunta ja julkisen talouden säästöpaineet olivat eduskuntavaaleissa 2011 ja sen jälkeisessä julkisessa keskustelussa paljon esillä, koska erityisesti kansainvälinen taloustilanne oli heikentynyt. Koin tärkeäksi analysoida tarkemmin, miten talouskuria perustellaan ja miten hyvinvointiyhteiskuntaa käytetään argumenttina. Tutkimusmetodina oli retorinen analyysi, jota sovellettiin Chaïm Perelmanin käytäntöjen pohjalta. Aineistona oli kaksi eduskuntakeskustelua: Hallitusohjelmakeskustelu kesällä 2011 ja keskustelu pääministerin hallituksen politiikkaa koskevasta ilmoituksesta talvella 2012. Aineisto rajattiin hallituspuolueiden kansanedustajien kommentteihin, joissa vaadittiin tiukempaa taloudenpitoa tai varoitettiin synkentyvästä taloustilanteesta. Kommentteja kertyi yhteensä 126. Lisäksi vertailukohtana käytettiin Paavo Lipposen hallituksen ohjelmasta käytyä keskustelua vuodelta 1995. Kansanedustajien vaatimukset säntillisemmästä taloudenpidosta olivat jaettavissa kolmeen teemaan. Talouskurivaatimuksia perusteltiin kriisiytyneellä taloustilanteella, kunnollisuuden ihanteella sekä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tai hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisellä. Eduskunnassa luotiin kriisitunnelmaa vahvalla retoriikalla, jossa vedottiin niin isänmaallisuuteen, suomalaisten me-henkeen kuin tulevien sukupolvien edun ajattelemiseen. Vahvana elementtinä kansanedustajien puheessa oli myös pelko menettämisestä. Edustajat varoittivat esimerkiksi rahojen loppumisesta ja siitä, ettei tulevien sukupolvien koulutukseen tai vanhusten hoivaan enää olisi varaa. Raija Julkusen mukaan 90-luvun laman aikana poliitikkojen käyttämä retoriikka pärjäämisestä ja sosiaaliturvan väärinkäytöksistä muutti kansalaisten mentaalisia malleja hyvinvointiyhteiskunnasta. Julkusen mukaan retoriikalla kansalaiset saatiin hyväksymään laman aikana tehdyt julkisen talouden isot leikkaukset. Tämän työn aineiston perusteella on syytä uskoa, että samanlaista retoriikkaa käytetään nyt. Hyvinvointiyhteiskunnan leikkauksia perustellaan nytkin sen pelastamisella ja poliitikot vaativat isoja rakenteellisia muutoksia suomalaisen yhteiskuntarakenteen tervehdyttämiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen säilyttämistä käytettiin hyvin paljon argumenttina erilaisille uudistuksille. Tämän voidaan tulkita heijastavan poliitikkojen luottamusta siihen, että kaikki hyväksyvät hyvinvointiyhteiskunnan yhteisenä päämääränä ja yhteiskuntamallina. Samalla huomionarvoista kuitenkin on, etteivät poliitikot juuri määrittele termiä, mikä voi kertoa Perelmaninkin esittelemästä teoriasta, jonka mukaan arvoilla on universaali hyväksyntä vain pääpiirteissään.