Browsing by Author "Luukinen, Susanna"

Tutkielma selvittää, mitä metakotityö on ja miten heteropariskunnat jakavat sitä. Tutkielmassa luodaan uusi sosiologinen käsite metakotityö ja tarkastellaan, millaisista töistä se konkreettisesti koostuu. Metakotitöiden jakamisen suhteen tarkastellaan, miten työtehtävät jakautuvat puolisoiden välillä, miten niitä jaetaan ja mihin jaot perustuvat. Tutkimusaiheen taustalla on Yleisradion toimittaja Jenny Lehtisen kolumni kodin- ja lastenhoitoon liittyvästä metatyöstä. Tutkielman tavoitteena on tuoda näkymätöntä kotitöiden osaa ja sen sukupuolistuneisuutta näkyväksi. Kotitöihin liittyvä näkymätön valmistelutyö on jäänyt aiemmassa kotityötutkimuksessa pitkälti paitsioon. Sitä on käsitelty pienemmissä osissa tai abstraktimmalla tasolla. Esimerkiksi Eeva Jokinen on tutkinut arjen kuosittelua ja Merja Korhonen kotitöihin liittyvää kokonaisvastuuta. Aiemmissa tutkimuksissa on mainittu, että näkymätön kotityö on suurimmaksi osaksi naisten vastuulla mutta ei eritelty tarkemmin, minkälaisista töistä käytännössä on kyse. Tämä on puute, jota tämä tutkielma täydentää. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta pariskunnan teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat heteropariskuntia, joissa molemmat osapuolet olivat työssäkäyviä ja joilla oli ainakin yksi päivähoidossa tai alakoulussa oleva lapsi. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on abduktiivinen sisällönanalyysi. Metakotityön sisällön tarkastelu perustuu aiemmissa tutkimuksissa esitellyille näkymättömän kotityön osa-alueille ja on siten vahvemmin teoriaohjautuvaa kuin metakotityön jakautumisen tutkiminen, johon lähdetään aineistolähtöisemmin tarkastelemalla haastateltavien arjen käytäntöjä. Tutkielmassa esitetään, että metakotityö on näkymätöntä, valmistelevaa kotityötä, joka sisältää ainakin kotitöiden suunnittelua ja organisointia, kotitöihin liittyvää laadunvalvontaa sekä kokonaisvastuunkantoa kotitöistä. Kunkin metakotityön osa-alueen luonnetta avataan esittämällä useita konkreettisia esimerkkejä. Metakotityö havaitaan naistapaiseksi kotityöksi. Siinä, missä miehet osallistuvat nykyään paljon konkreettisiin kotitöihin, metakotityö on suurilta osin naisten vastuulla. Metakotityö jakautuu enimmäkseen sukupuoleen perustuvien syiden mutta osin myös mieltymysten ja taipumusten perusteella. Tyypillistä on, että naiset pitävät metakotitöitä tarpeellisempina kuin miehet. Monet miehet ovat haluttomia tekemään metakotitöitä. Suurin osa haastateltavista on sitä mieltä, että metakotitöiden jakamisesta on mahdollista sopia ainakin osittain. Kokonaisvastuunkanto näyttää jäävän sopimisen ulkopuolelle. Metakotitöiden jakamisesta ei kuitenkaan tyypillisesti sovita eksplisiittisesti, vaan käytössä on useita implisiittisen sopimisen muotoja. Monin paikoin työnjako on tiedostamattoman ajautumisen tulosta. Tutkielmassa väitetään, että metakotitöiden tekeminen sopii paremmin naisten kuin miesten habitukseen. Vaikka miesten habitus on nykyään aiempaa vastaanottavaisempi kotityötaidoille, metakotityö jää muiden kotitöiden ulkopuolelle. Syyksi pohditaan metakotityön näkymättömyyttä; joko miehet eivät habituksensa vuoksi osaa tai huomaa metakotitöitä tai he huomaavat ne mutta tahtovat pitää kiinni vapaudestaan olla tekemättä niitä eivätkä siksi ilmaise pitävänsä niitä tarpeellisina tai tärkeinä. Tutkielmassa esitetään, että metakotitöiden doksan taustalla vaikuttaa kaksi sukupuolisopimusta: metakotitöiden sopiminen – vaikkakaan ei eksplisiittisesti – naistapaisiksi sekä piilevä sukupuolittunut avunantosopimus, jonka mukaan kokonaisvastuu on naisella ja miehen panoksena on avustaminen. Metakotitöitä vaikuttaa määrittävän tiukempi sukupuolisopimus kuin muita kotitöitä. Sukupuolisopimukset ovat muodostaneet sukupuolijärjestelmän, joka ei muutu helposti. Johtopäätöksenä esitetään, että sukupuolisopimukset sekä naisten ja miesten väliset habituserot tukevat metakotitöistä sopimista implisiittisesti tehden eksplisiittisen sopimisen vaikeaksi tai epämieluisaksi. Naisten metakotitöihin liittyvä osaaminen ja valta kääntyvätkin heitä itseään vastaan. Vaikka miehistä on ikävää, etteivät he pääse rakentamaan omannäköistään arkea, he eivät osoita halua ottaa enempää vastuuta metakotitöistä. Sen sijaan he kääntävät naisen kokeman uupumuksen ja epäreiluuden tunteen tämän omaksi, liian korkean vaatimustason aiheuttamaksi syyksi.