Browsing by Author "Luukkonen, Tero"

Tutkielmassa analysoitiin kansanedustajien kristillisyyteen liittyvää argumentointia vuoden 2012 valtiopäivillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käsiteltiin yhteiskunnallista modernisaatiota, johon olennaisena osana on liittynyt maallistuminen. Yhteiskunnallinen modernisaatioprosessi on muuttanut yhteiskunnallista auktoriteettijärjestelmää, jota tutkielmassa tarkasteltiin perinteisen, modernin ja postmodernin auktoriteettien näkökulmasta. Uskonnon yhteiskunnallista asemaa tarkasteltiin länsimaisessa politiikan traditiossa. Merkittävimpänä murroksena tutkimuksessa todettiin reformaation vaikutus, joka jakoi Euroopan protestanttisiin ja katolisiin alueisiin. Uskonto on muodostanut yhden merkittävistä poliittisista jakolinjoista, mutta Suomen poliittisessa järjestelmässä erityistä uskonnollista jakolinjaa puolueiden välille ei ole muodostunut. Uskontoa suomalaisessa politiikassa tarkasteltiin poliittisten ideologioiden ja puolueiden ohjelmien valossa. Tarkastelun kohteena olivat myös vuoden 2011 eduskuntavaalien äänestäjien käsitykset omasta uskonnollisuudestaan. Uskonnon lisäksi tarkasteltiin puolueiden sijoittumista konservatiivisten ja liberaalien arvojen muodostamalle arvoulottuvuudelle. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Analyysi muodostui kolmesta vaiheesta, joista ensimmäisessä luotiin kriteerit kristillisyyteen liittyvälle argumentoinnille. Kriteerinä oli, että kansanedustajan argumentti sisälsi kristillisen kielenkäytön sanan. Analyysin toisessa vaiheessa tarkasteltiin kristillisten sanojen vertauskuvallista käyttöä. Kolmannessa vaiheessa kansanedustajien argumentit sijoitettiin kategorioihin, jotka kuvaavat käsityksiä yhteiskunnallisesta auktoriteetista. Perinteisen auktoriteetin kategoriassa yhteiskunnan auktoriteetti nähtiin kristillisenä Jumala. Modernin kategorian auktoriteetti sen sijaan oli rationaalis-legaalinen valtiollinen. Postmodernissa auktoriteettien moninaisuuden kategoriassa yhteiskunnallisia auktoriteetteja oli lukuisia ja yhteiskunnallinen auktoriteetti ei ollut sidoksissa individuaaliseen auktoriteettiin. Kansanedustajista muodostui heidän argumenttiensa perusteella suhteessa sekä uskonnon yhteiskunnalliseen asemaan että arvoihin erilaisia ryhmittymiä, jotka eivät noudata puoluerajoja. Analyysin perusteella voidaan kuitenkin osoittaa erityisen kristillis-nationalistisen ryhmittymän olemassa olo, joka koostuu Keskustan, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kansanedustajista. Tälle ryhmittymälle vastakkainen on postmoderni arvoliberaalien ryhmä, johon kuuluu kansanedustajia Kokoomuksesta, Sosialidemokraateista, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä. Ryhmittymässä ei arvosteltu itse uskontoa, vaan vaatimuksena oli yhteiskunnallisen päätöksenteon riippumattomuus yksittäisestä auktoriteetista. Analyysin perusteella ei voida osoittaa uskonnon ja uskonnottomuuden välisen jakolinjan olemassaoloa. Sen sijaan voitiin osoittaa arvojen välinen ristiriitaulottuvuus konservatiivien ja liberaalien arvojen kannattajien välillä. Kristillisyyteen liittyvä argumentointi ei kuitenkaan pelkästään rajoittunut konservatiiviseen käsitykseen uskonnosta.