Browsing by Author "Lyytikäinen, Katariina"

Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingissä väestöllisesti tai sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla sijaitsevien peruskoulujen yläkoulunopettajien kokemuksia koulun sijaintialueesta ja sen merkityksestä koululle ja siellä työskentelylle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää koulun sijaintialueen huono-osaisuuden välittymistä kouluihin sekä sitä, miten opettajien kokemukset eroavat toisistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu naapurustovaikutusten, alueellisen eriytymisen ja segregaation käsitteisiin. Naapurustovaikutuksissa oletetaan, että huono-osaisen asuinympäristön seurauksena yksilöiden elämään kohdistuu kielteisiä vaikutuksia. Naapurustovaikutuksiin luetaan myös kaveripiirin vaikutukset tai koulun vaikutukset, joiden katsotaan välittävän naapuruston vaikutusta. Tietämys naapurustovaikutuksia välittävistä mekanismeista on vähäistä. Tutkimus lisää laadullista tietoa naapurustovaikutusten välittymisestä opettajien kokemusten avulla. Alueellinen eriytyminen tarkoittaa eri asukasryhmien sijoittumista omille asuinalueilleen väestöllisten tai sosioekonomisen ominaisuuksien perusteella. Segregaation termillä tarkoitetaan epätoivottavaa alueellista eriytymistä, jolloin alueellinen huono-osaisuus on kasautunutta. Tutkimuksen merkittävinä empiirisinä lähtökohtina ovat Helsingissä osoitetut alueellisen huono-osaisuuden kehityskulut ja niiden seuraukset siellä sijaitseville yläkouluille, jotka toimivat haastavissa toimintaympäristöissä. Tutkimuksen aineistona ovat neljän yläkoulunopettajan henkilöhaastattelut, jotka on kerätty keväällä 2016 Helsingin kaupungin opetusviraston tutkimusluvalla. Opettajat työskentelivät Helsingin kaupungin peruskouluissa, jotka sijaitsevat neljällä eri alueella Helsingissä. Kaikki alueet ovat väestöllisesti tai sosioekonomisesti huono-osaisia. Kahdessa tutkimuksen koulussa tarjottiin painotettua opetusta ja kahdessa kouluista ei tarjottu painotettua opetusta. Painotettu opetus tarkoittaa koulun tarjoamaa joidenkin oppiaineiden painotusta, johon pyritään koko kaupungin alueelta soveltuvuuskokeella. Muuten oppilasvalikointi toteutetaan koulun oppilasalueen perusteella kouluun, jota kutsutaan lähikouluksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin teemahaastattelun menetelmää ja laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Teemahaastattelussa opettajia haastateltiin tutkimusaiheen keskeisistä teema-alueista, jotka ovat alue, koulu, opettajantyö, oppilaat sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmä perustui teoriaohjaavaan sisällönanalyysin ja abduktiiviseen päättelyyn, jolloin aineistoa analysoitiin teoreettisten käsitteiden avulla sekä aineistolähtöisesti. Tutkimuksen päätuloksena on, että koulujen opetustarjonta saattaa olla institutionaalinen mekanismi, joka on merkityksellinen kouluihin välittyville naapurustovaikutuksille. Naapurustovaikutukset saattavat välittyä kouluihin alueen huonomaineisuuteen liittyvän leimautumisen ja kouluun muodostuvan huono-osaisen sosiaalisen oppilasrakenteen kautta silloin, kun koulussa ei tarjota painotettua opetusta. Painotetun opetuksen koulut vaikuttivat olevan puolestaan hyvämaineisia ja suosittuja kouluvalinnoissa. Myös niiden sosiaaliset oppilasrakenteet vaikuttivat hyväosaisemmilta verrattuna ei-painotetun opetuksen kouluihin. Tutkimus antaa näyttöä siitä, että koulun painotettu opetus saattaa olla tekijä, joka suojaa huono-osaisella alueella sijaitsevaa koulua kielteisiltä naapurustovaikutuksilta. Tutkimuksen näyte on kuitenkin rajallinen. Myös muut tekijät kuin koulujen opetustarjonta saattavat olla vaikuttamassa tutkimustulokseen. Esimerkiksi opettajien työsuhteen muodot, asema työyhteisössä, työkokemus, muut henkilökohtaiset kokemukset ja alueiden väliset erot saattavat olla vaikuttamassa tutkimustulokseen.Tutkimus antaa kuitenkin laadullista näyttöä Helsingin segregaation ilmenemisestä koettuina naapurustovaikutuksina.