Browsing by Author "Määttä, Anniina"

Tutkimuksen aiheena on lapsen läheisverkoston kartoittaminen sijoitusvaiheessa sekä sijoituksen aikana. Näkökulmana käytetään Vantaan kaupungin lasten sijaishuollon työntekijöiden kokemuksia aiheesta. Kokemustieto nähdään yhtenä sosiaalityön käytäntötutkimuksessa tuotettavana tiedon lajina. Aineisto on hankittu neljällä kertaluontoisella fokusryhmähaastattelulla, joihin on osallistunut yhteensä 21 Vantaan sijaishuollon työntekijää. Tutkimuskysymys muodostuu kysymyksestä siitä, kuka kartoittaa ja millä tavalla kartoitetaan läheisverkostoa lapsen sijoitusvaiheessa sekä myöhemmin sijoituksen aikana. Tutkimuskysymykseen nivoutuu myös lapsen mahdollisuus määrittää läheisverkostoaan sekä sijoituksen aikana ilmestyvät kartoittamattomat läheiset — onko heitä ja vaikuttavatko he sijoituksen kulkuun. Tutkimuksen lähestymistapa on käytäntötutkimus ja hiljaisen tiedon esiin tuominen sosiaalityön ammattilaisten kokemusten kautta. Analyysitapana on aineiston teemoittelu haastatteluista nousseiden tietojen perusteella. Tutkimustuloksena työntekijät totesivat läheisverkoston kartoittamisen lisääntyneen lastensuojelulain 417/2007 32§ myötä. Läheisneuvonpito koetaan raskaana prosessina ja työntekijät toivoisivat vähemmän aikaa vieviä mutta tehokkaita läheisten sopivuutta mittaavia kartoitusmuotoja. Työntekijät kokevat, että lisäresurssit oikein suunnattuna voisivat tehostaa sukulaissijoitusten lisääntymistä. Työntekijät kokivat myös, että työajan sisällä tapahtuvilla työtehtävien uudelleen järjestelyllä voisi saada enemmän aikaan läheisten kanssa työskentelylle. Sukulaissijoituksiin tarvitaan erilaista, mutta yhtä tiivistä tukea kuin perhesijoituksiin yleensä. Esimerkkinä mainittiin,sukulaissijoituksessa ilmenevät mahdolliset vaikeudet rajata biologisten vanhempien ja lasten tapaamisia biologisen vanhemman ollessa päihteen vaikutuksen alaisena. Läheisverkostolle suunnattavaa koulutusta (esimerkiksi PRIDE-koulutus) pidetään tärkeänä, muttei sen katsota olevan hyödyllistä enää siinä vaiheessa, jos lapsi on jo sijoitettuna läheisilleen. Läheiset otetaan huomioon myös muuna voimavarana kuin sijoituspaikkana lapsen elämässä aivan kuten lastensuojelulaki on 32§ tarkoittanutkin. Sijoitettavien lasten erityistarpeet tunnistetaan hyvin ja tämän vuoksi perhesijoitus ei ole kaikille lapsille realistinen vaihtoehto. Tärkeänä pidetään lapsen läheisverkoston mukana pitämistä sijoituksen ajan, jotta lapsella olisi tukiverkkoa läheisistään täysi-ikäistymisen jälkeen.