Browsing by Author "Mäkeläinen, Anni"

Tutkielmassa tarkastellaan venäläisen median retoriikkaa Krimin Venäjään liittämisen aikana keväällä 2014. Tutkielman lähtökohtana on sekä Venäjän poliittisessa johdossa että mediassa tehty Krimin ja Kosovon itsenäistymisen historiallinen ja kansainvälisoikeudellinen rinnastaminen. Tutkimuksen motivaatio nousee siitä ristiriidasta, joka Venäjän puheiden ja tekojen välillä vallitsee – vaikka se oikeuttaa Krimin itsenäistymisen ja sitä seuranneen Venäjään liittämisen Kosovon ennakkotapauksella, ei se tähän päivään mennessä ole ollut valmis tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä. Tutkielma nojaa retoriikantutkimuksen lähestymistapaan, jossa keskeistä on venäläisen argumentaation kartoittaminen sinänsä, ei väittämien historiallisen tai oikeudellisen pätevyyden arviointi. Tutkielman keskeinen piirre on sen aineistolähtöisyys. Aineistona on keväällä 2014 ja keväällä 2015 julkaistu lehdistö- ja televisiouutisten aineisto. Tarkasteltujen lehtien joukossa oli yhdeksän nimikettä, joista yksi oli oppositiojulkaisu. Lehdistöaineiston kautta pyrittiin selvittämään, miten Krimin kansanäänestystä ja sen jälkeistä liittämistä osaksi Venäjän federaatiota mahdollisesti pohjustettiin ja jälkeenpäin legitimoitiin. Lisäksi tarkasteltiin Krimin liittämisen ensimmäiseen vuosipäivään liittyvää juhlintaa televisiokanavien uutisoinnin kautta. Venäläisessä mediassa esiintynyt argumentaatio noudatti pääsääntöisesti valtiojohdon tulkintaa Krimin tilanteesta. Medialla oli kuitenkin myös itsenäisiä näkemyksiä. Aargumentaatio vetosi monimuotoisesti historian itsenäiseen kulkuun ja toisaalta sen moninaisiin tapahtumiin sekä pyrki etnopoliitiikan keinoin osoittaman Krimin kansan ja maa-alueen yhteyden Venäjään. Aineiston perusteella venäläinen retoriikka käytti hyväkseen kansainvälisen oikeuden harmaita alueita ja pyrki siten haastamaan vallitsevan normihierarkian. Pohjan tälle tarjosivat suvereniteettiperiaatteen tulkinnassa vuosituhannen vaihteessa tapahtunut muutos, jossa ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeudet nousivat haastamaan valtioiden absoluuttiseen suvereeniuden ensisijaisuuden. Tutkimuksen tulosten perusteella on selvää, ettei Krimin kriisiin liittyvää retoriikkaa kannata tarkastella johdonmukaisena narratiivina – tarina kansanäänestyksestä ja sen jälkeisestä liittämisestä on tarkoituksellisesti fragmentoitunut taivuttaakseen mahdollisimman moninaisia kotimaisia yleisöjä puolelleen. Tutkielman johtopäätöksenä on, että aseellisen intervention lisäksi Krimin tapausta tulisi tarkastella diskursiivisena interventiona sekä historiakäsitysten että kansainvälisen oikeuden tulkinnan tilaan. Juridisen ennakkotapauksen lisäksi Kosovo-argumentista on muodostunut retorinen ennakkotapaus, jota käytettiin hyväksi myös Georgian sodan aikana vuonna 2008. Ukrainan kriisiin liittyvää argumentaatiota ei voi ymmärtää ilman käsitystä venäläiseen kulttuuriin ja puhetapoihin vakiintuneista konventioista. Tutkielma toimiikin eräänlaisena puolustuspuheenvuorona historian, kielen ja kulttuurintutkimuksen lähestymistavoille venäläistä retoriikkaa tutkittaessa, poliittisen, kansainvälis-poliittisen ja oikeudellisen lähestymistavan lisäksi.