Browsing by Author "Mäki, Mari-Luisa"

Tutkielma käsittelee luottamuksen menetystä digitaalisen kriisin seurauksena. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa aihetta tarkastellaan psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron jälkeisen mediaviestinnän kautta. Tämä laaja tietomurto- ja kiristystapaus tuli julkisuuteen lokakuussa 2020. Kymmeniä tuhansia arkaluonteisia henkilötietoja levisi julkisuuteen Vastaamon puutteellisen tietosuojan takia. Tutkielmassa tapausta lähestytään riskiyhteiskunnan näkökulmasta, tarkastellen luottamuksen ja epävarmuuden merkitystä ja vuorovaikutusta digitaalisessa ympäristössä. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään kriisitutkimuksen teorioita. Tutkimuskysymysten avulla aihetta käsitellään kahdella eri tasolla. Ensimmäinen taso kohdistuu yritykseen, eli Vastaamon pyrkimykseen palauttaa luottamusta. Toinen taso on yhteiskunnallinen, jolla tarkastellaan tietomurron synnyttämiä uhkakuvia. Tutkielman aineistona toimii media-aineisto. Vastaamon tiedotteet edustavat yrityksen kriisiviestintää ja Ylen uutiset pyrkimystä yhteiskunnalliseen palautumiseen kriisistä. Analyysi toteutetaan aineistolähtöisesti, rajaten sen ajallisesti tietomurron julkitulosta Vastaamon konkurssiin. Vastaamon tiedotteita analysoidaan sisällönanalyysin avulla. Rivittäisen koodauksen jälkeen muodostetaan kaksi laajaa teemaa liittyen tekijöihin, jotka tiedotteissa esiintyvät luottamusta rakentavina tai haittaavina. Ylen uutisten avulla luodaan tapahtumien kulkua kuvaava aikajana, minkä lisäksi niille on tehty lähiluenta. Lähiluennassa nostetaan esille yhteiskunnallisia uhkakuvia, jotka asettuvat yhteiskunnan eri tasoille. Tutkielmassa havaitaan, että Vastaamo käytti tyypillisiä kriisiviestinnän keinoja pyrkiessään tilanteenhallintaan. Luottamusta pyrittiin palauttamaan viestimällä läpinäkyvästi, korostamalla tehtyä yhteistyötä asiantuntijatahojen kanssa sekä osoittamalla resurssit uhrien auttamiseen ja tukemiseen. Yrityksen arvoja ja mainetta korostettiin samalla kun viestittiin lisätoimenpiteistä, jotka Vastaamo käynnisti tietomurron julkitulon jälkeen. Tietomurron digitaalinen ympäristö vaikeutti luottamuksen rakentamista, sillä siihen liittyi epävarmuutta tapahtuneesta, anastetut tiedot nousivat yhä uudelleen pinnalle ja Vastaamo kärsi taloudellisesta ahdingosta. Yhteiskunnalliset uhkakuvat liittyivät yksityisyyden menettämiseen, terveydenhuoltojärjestelmien mahdollisiin puutteisiin, tietomurron toistumiseen muissa yrityksissä ja huoleen luottamuksen menettämisestä niin terveydenhuollon palvelujen alalla kuin digitaalisessa yhteiskunnassa ylipäänsä. Lisäksi uutisten analyysissä nousi esille huoli siitä, ettei digitaalisista kriiseistä ole tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä. Analyysin pohjalta Vastaamon tietomurto määritellään digitaaliseksi suuronnettomuudeksi. Tutkielma osoittaa, että tietomurto on piirteiltään tyypillinen riskiyhteiskunnalle toteutunut uhka. Se vaikutti moneen eri tahoon ja vaati monimutkaisia yhteistyön verkostoja ratkaisujen löytämiseksi ja normaaliin palaamiseksi. Luottamusta pyrittiin palauttamaan niin yrityksen kuin yhteiskunnan tasolla, josta vain jälkimmäisessä onnistuttiin. Tutkielmassa nostetaan esille riskiyhteiskunnalle tavanomaisia piirteitä, joissa luottamus on jatkuvasti koetuksella. Samalla luottamus toimii tärkeänä keinona hallita epävarmuutta. Kyse ei lopuksi ollutkaan luottamuksen menettämisestä vaan digitalisaation tuomasta hallitsemattomuudesta. Tutkielman lopussa pohditaan luottamuksen ristiriitaisuutta digitaalisessa ympäristössä ja tietomurtoa varoittavana esimerkkinä digitalisaation ongelmakohdista