Browsing by Author "Mäki-Fränti, Niina"

Vuoden 2020 maaliskuusta lähtien yhteiskunnat poikkeustilaan ajanut globaali koronapandemia toi muutoksia koulunkäynnin järjestämiseen kaikilla oppiasteilla alakouluista korkeakouluihin. Opetus siirrettiin nopealla aikataululla etäyhteyksin järjestettäväksi, sillä pandemian puhjetessa oleellista oli välttää sosiaalisia kontakteja, jotta virus ei pääsisi leviämään väestössä hallitsemattomasti. Perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa etäopetusjaksoja järjestettiin kevään 2020 jälkeen ainoastaan alueittain, pahentuneissa tautitilanteissa. Tammikuun 2022 alussa tiedotusvälineissä alettiin käymään keskustelua siitä, pitäisikö perusopetuksen luokat 4–9 ja toisen asteen opetus siirtää valtakunnallisesti kolmen viikon etäopetusjaksolle kevätlukukauden alkaessa. Uusi herkemmin tarttuva virusvariantti oli vuodenvaihteessa aiheuttanut tartuntatapausten määrän nopean kasvun, ja terveydenhuollon mahdollinen kuormittuminen haluttiin välttää. Valtion eri viranomaistahojen esittämät näkemykset etäopetusjakson hyödyllisyydestä vaihtelivat kuitenkin keskenään. Aihe herätteli myös kansalaisten keskuudessa eriäviä näkemyksiä, joita käsiteltiin sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin ja riskiyhteiskunnan näkökulmasta sitä, miten lapset, nuoret ja perheet asemoidaan suhteessa koronapandemian aikaiseen koulunkäyntiin. Aineistona toimii aihetta käsitelleet kommenttiketjut Vauva.fi ja Suomi24-verkkokeskustelupalstoilla. Kommenttien kirjoitusajankohta ajoittuu aikavälille 5.-23. tammikuuta 2022, ja kommenteissa etäopetuksesta keskustellaan sekä puoltavaan että vastustavaan sävyyn. Aineistosta pystyi muodostamaan kolme vallitsevaa diskurssiluokkaa, joihin kommentit pystyi jakamaan: terveys ja hyvinvointi, perhe ja kasvatus, sekä lasten ja nuorten koulutus ja sosiaalinen elämä. Näissä diskurssiluokissa tarkastelen kommentteja riskiyhteiskunta-teorialinssin lävitse: miten lapset, nuoret ja perheet nähdään koronapandemiassa riskien näkökulmasta? Tutkimuskysymysten avulla pureudun siihen, mitä ovat ne riskit, joita kommentoijat näkevät pandemia-aikaisessa koulunkäynnissä, sekä mihin he näkevät niiden kohdistuvan. Tässä tutkielmassa tarkastelemistani kommenteista nousikin esille se, että koulunkäynti niin lähi- kuin etäopetuksena pandemia-aikana nähtiin riskinä paitsi koululaisille itselleen, myös heidän lähipiirilleen, ja sitä kautta koko perhe-elämän ja arjen totutulle sujumiselle. Etäopetus yksinään ei ollut riskejä ja uhkaa luova tilanne, joka olisi kohdistunut ainoastaan etäkoulua käyviin koululaisiin. Suurimpana uhkana koulunkäynnille, sekä lähi- että etäopetuksessa, nähtiinkin vallitseva koronapandemia ja tarttuva virus, mikä muodosti koulunkäynnistä lisäuhan myös koululaisten perheenjäsenille ja muulle lähipiirille.