Browsing by Author "Mäkinen, Viivi"

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan syrjintäodotusten toteutumisen yhteyttä inkerinsuomalaisten paluumuuttajien suomalaiseen enemmistöryhmään sekä venäläiseen vähemmistöryhmään samaistumiseen. Tutkimuksen aineistona on käytetty INPRES ja LADA -projektien tuottaman pitkittäisaineiston kahta ensimmäistä mittauspistettä, joista ensimmäinen on kerätty inkerinsuomalaisten vastaajien (N=155) odottaessa paluumuuttopäätöstä Venäjällä ja toinen Suomeen muuton jälkeen. Syrjinnän on aiemmissa tutkimuksissa havaittu ennustavan etniseen vähemmistöryhmään identifioitumista ja syrjivästä enemmistöryhmästä disidentifioitumista eli erkaantumista, mutta aiempia malleja tai teoretisointeja syrjintäodotusten ja -kokemusten välisen suhteen vaikutuksesta identifikaatioiden voimakkuuteen ei ole. Työn tavoitteena on siten täydentää aiempia tutkimustuloksia odotetun ja koetun syrjinnän yhteydestä ryhmäidentiteetteihin tarkastelemalla syrjintäodotusten ja -kokemusten välistä kombinaatiota eli toisin sanoen sitä, ovatko maahanmuuttoa edeltävässä pre-akkulturaatiovaiheessa luodut odotukset syrjintäkokemuksista toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Lisäksi työn toisena tavoitteena on ottaa huomioon syrjintäodotusten toteutumisen mahdolliset epälineaariset yhteydet identifikaatioiden voimakkuuteen. Tämän epälineaarisuusoletuksen taustalla on aiempien tutkimusten osittain ristiriitaiset havainnot syrjinnän identiteettireaktioista, sillä vaikka syrjinnän on useimmiten havaittu johtavan syrjivään ryhmään samaistumisen heikkenemiseen, on joissain tutkimuksissa havaittu yksilön sen sijaan identifioituvan voimakkaammin syrjivään ryhmään, jos tämä ryhmä koetaan itselle tärkeäksi. Syrjintäodotusten ja -kokemusten suhdetta tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen kautta, joista ensimmäinen liittyy odotusten ja kokemusten väliseen yhdenmukaisuuteen eli syrjintäodotusten toteutumiseen ja toinen näiden väliseen ristiriitaisuuteen eli odotettua enemmän tai vähemmän koettuun syrjintään. Nämä tutkimuskysymykset on johdettu työn analyysimenetelmänä käytetyn polynomisen regressioanalyysin lähtökohtien pohjalta. Aiempien teoretisointien puuttuessa muodostettuja tutkimuskysymyksiä tarkastellaan osittain eksploratiivisesti ja tulosten tulkinnassa käytetään apuna vastepintamallinnuksella muodostettua kolmiulotteista vastepintakuviota. Tulosten mukaan syrjintäodotusten ja -kokemusten välisen ristiriidan yhteys suomalaiseen enemmistöryhmään on epälineaarista eli inkerinsuomalaisten suomalainen identifikaatio on voimakas sekä silloin kun syrjintää on koettu odotuksia vähemmän että silloin, kun syrjintää on koettu odotuksia enemmän. Venäläisen vähemmistöryhmän osalta syrjintäodotusten toteutuminen tai toteutumatta jääminen ei ollut yhteydessä tähän ryhmään samaistumiseen. Tulosten taustalla esitetään olevan vähän syrjintää odottaneiden ja paljon syrjintää odottaneiden erot motivaatiossa kuulua suomalaiseen enemmistöryhmään. Vähän syrjintää odottaneet todennäköisesti ovat jo ennen muuttoa orientoituneet suomalaiseen enemmistöön kuulumiseen ja kohdatessaan vastoin odotuksiaan paljon syrjintää ratkaisevat ristiriidan odotusten ja kokemusten välillä identifioitumalla voimakkaammin enemmistöryhmään syrjinnästä huolimatta. Tämä voidaan nähdä eräänlaisena identiteetin uudelleen vahvistamisena. Paljon syrjintää odottaneilla alkuperäinen motivaatio kuulua suomalaiseen enemmistöryhmään on sen sijaan voinut olla matala, mutta syrjintätilanteen osoittautuessa odotettua paremmaksi suomalainen enemmistöryhmä koetaan tavoiteltavammaksi.