Browsing by Author "Müller, Jenni Hannele"

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kansalaistottelemattomuutta ja sen roolia demokraattisessa yhteiskunnassa. Tavoitteena on antaa yleiskuva siitä, mitä kansalaistottelemattomuus on ja miten se voidaan oikeuttaa. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten kansalaistottelemattomuus tulisi määritellä 2010-luvulla. Pohdinnan aiheena on myös kysymys siitä, onko nykyinen poliittinen aktivismi selitettävissä kansalaistottelemattomuuden teorialla vai onko käsite kokonaan vanhentunut. Tutkielma asettaa vastakkain kahden filosofin, John Rawlsin ja Hannah Arendtin, käsitykset kansalaistottelemattomuudesta ja pyrkii osoittamaan, kumpi näkemys sopii paremmin nykypäivän yhteiskuntaan. Aihetta käsitellään liberaalin poliittisen teorian kontekstissa. Liberalistisessa yhteiskuntateoriassa keskeinen tutkimusongelma on yksilön ja valtion suhde. Siinä kysytään, missä määrin valtio voi rajoittaa yksilön vapautta ja mistä valtion poliittinen valta saa oikeutuksensa. Kansalaistottelemattomuus nostaa esiin yhden liberalistisen poliittisen teorian kiinnostavimmista ongelmista: onko yksilöllä oikeus olla noudattamatta lakia? Liberalistisessa teoriassa laki velvoittaa vain silloin, kun yksilön perusoikeudet toteutuvat. Jos ne eivät toteudu, ei kansalaisella myöskään ole velvollisuutta noudattaa lakia. Kansalaistottelemattomuuden tarkoitus on suojella kansalaisia valtiovallan väärinkäytöltä ja rajoittamattomalta enemmistön vallalta. Kansalaistottelemattomuus on myös keino testata, kuinka oikeudenmukainen ja demokraattinen yhteiskunta todellisuudessa on. Rawls ajattelee, että kansalaistottelemattomuus on oikeutettua silloin, kun se pyrkii suojelemaan jokaiselle yksilölle taattuja yksilönoikeuksia. Arendt taas ymmärtää kansalaistottelemattomuuden laajemmin. Hänen mukaansa kansalaistottelemattomuus on oikeutettua myös silloin, kun se nostaa esiin epäkohtia demokratian toteutumisessa. Silloin esiin nostetut epäkohdat eivät välttämättä koske suoraan yksilönoikeuksien toteutumista, vaan esimerkiksi sitä, kuinka demokraattinen poliittinen päätöksentekoprosessi on ja miten hyvin kansalaiset voivat osallistua tähän päätöksentekoon. Tutkielmassa osoitetaan, että hyvä esimerkki nykyajan kansalaistottelemattomuudesta on tietovuotaja Edward Snowden, jonka toiminta täyttää kansalaistottelemattomuuden ehdot, jos ne ymmärretään Arendtin tavoin laajemmin. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että Rawlsin määritelmä kansalaistottelemattomuudelle on auttamatta liian kapea, jotta sillä olisi yhä merkitystä. Arendtin näkemys kansalaistottelemattomuudesta yhteisöllisenä poliittisen toiminnan muotona antaa kansalaistottelemattomuudesta paremman kuvan. Sen mukaan kansalaistottelemattomuus on yksi kansalaisyhteiskuntaan kuuluva poliittisen toiminnan muoto, jonka tehtävänä on tehdä yhteiskunnasta entistä demokraattisempi.