Browsing by Author "Maijala, Noora"

Arvoasteikko-ajattelu on moderni, länsimainen houkutus, joka tyydyttää käsitystämme edistyksestä ja kehityksestä. Rauhan mittaaminen rauhanrakentamisen operationaalisista ja strategisista lähtökohdista ymmärretään tässä pro gradu -työssä perinteisenä lähestymistapana standardeihin ja menestyksen määrittämiseen. Rauhanrakentaminen nähdään vanhentuneena käsitteenä, jonka puitteissa ei ole onnistuttu luomaan rauhasta kertovia luotettavia mittareita. Konfliktin transformaatio tarjoaa indikaattorikehityksen kannalta luontevamman perustan. Konfliktin muuntamiseksi tulisi löytää syy-seuraussuhteita, vastauksia siihen, mikä rauhan sai aikaan. Matemaattinen lähestymistapa näyttää Andrew Sayerin mukaan soveltuvan kuitenkin huonosti kausaaliseen selittämiseen. Monet rauhan mittarit keskittyvät suuntaa antaviin proxy -indikaattoreihin, joilla uskotaan olevan vaikutusta rauhaan. Niiden avulla voidaan tarkastella ilmiöitä, jotka eivät ole suoraan mitattavissa. Indikaattorin taustalla voi olla joukko numeroita tai tilastoja, jotka tiivistyvät yksittäiseen numeroon, joka palvelee tilanteen arvioimista. Indikaattoreiden etuna on niiden kyky esittää valtava määrä informaatiota yksinkertaisella ja vertailukelpoisella tavalla. Tämän työn puitteissa tässä yksinkertaistamisessa piilee niiden ongelma. Miten niin monimutkainen ilmiö kuin rauha, voidaan tiivistää numeroon tai joukkoon numeroita (Global Peace Index tiivistää rauhan 22 indikaattoriin), ja väittää sen olevan globaalisti luotettava mittari rauhan tasosta? Rauha käsitteenä on osoittautunut kontekstiriippuvaiseksi, jatkuvassa muutoksessa olevaksi tilaksi, jonka arvioinnin kannalta etenkin subjektiivisella näkökulmalla olisi paljon annettavaa. Tähän näkökulmaan tarttuminen edellyttää kuitenkin toisenlaista lähestymistapaa kuin mihin perinteisissä mittaamispyrkimyksissä on totuttu. Sosiaalisten ilmiöiden määrämittaamista ei voida pitää samanlaisena itsestäänselvyytenä kuin luonnontieteissä. Laadullisen arvioinnin suorittamiseksi kvalitatiiviset menetelmät voivat tarjota toisenlaisia tiedon tuottamisen työkaluja. Vaikka määrämittaamista voidaan pitää muita tehokkaampana välineenä vertailtavan tiedon tuottamiseksi, sen luotettavuus rauhan arvioinnissa on varsin kyseenalainen. Vaikutusarvioinnin ongelmien ympärillä käytävä keskustelu ja rauhan soveltuvuus mittaamisen kohteeksi ovat tämän pro gradu –työn keskiössä. Rauhan käsitteellisestä määritelmästä ei vallitse konsensusta. Eikä mikään yksittäinen näkökulma riitä kuvaamaan rauhaa. Tästä syystä rauhan ilmiötä on tarkasteltava sen eri ulottuvuuksien avulla. Harmonian ja väkivallan ulottuvuuden, objektiivisen ja subjektiivisen näkökulman sekä makro- ja mikrotason kontekstien avulla voidaan rauhaa tarkastella sen eri näkökulmista. Mikään näistä lähestymistavoista ei kuitenkaan vastaa absoluuttisella tavalla rauhan määrittämisen ongelmaan. Tämän pro gradu työn tärkeänä tausta-ajatuksena on vaikutusarvioinneista käytävän debatin uudet suunnat, toisin sanoen mistä löydetään ainekset 'parempiin' arviointeihin ja mistä näkökulmasta niitä voitaisiin suorittaa mahdollisimman luotettavalla tavalla. Ongelmakohtiin pureudutaan purkamalla rauhanrakentamisen menestyksen standardeja. Uudempaa rauhanindikaattorikehitystä edustaa Global Peace Index. Kontekstispesifiä lähestymistapaa tarkastellaan Roger Mac Gintyn arkipäivän rauhan indikaattoreiden avulla. Nämä eri ulottuvuuksien ja toimijatasojen tarkastelut pystyvät tarjoamaan vain osittaisia näkökulmia rauhan ilmiöön. Rauha on käsitteenä liian monimuotoinen määrämittaamisen luotettavaksi suorittamiseksi. Tämän kehittelyn tuloksena työssä päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan rauhaa ei voida mitata. Rauhan elementtien tarkastelussa indikaattoreista voi olla hyötyä, mutta rauhaan johtavia olosuhteita ei tulisi sekoittaa rauhan käsitteeseen.