Browsing by Author "Mailasalo, Maria"

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten vuosien 1999–2013 välisenä aikana julkaistuissa neuvolatoimintaa ohjaavissa teksteissä puhutaan isyydestä ja isään liittyvistä riskeistä. Neuvolajulkaisut ovat osa perhepolitiikkaa, jonka kautta otetaan kantaa toivottavaan ja oikeanlaiseen vanhemmuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kuvaa neuvolatoimintaa ohjeistavat julkaisut välittävät ja rakentavat isyydestä ja millaisena yhteiskunnallinen isyys näyttäytyy tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa kartoitetaan lisäksi sitä, millaisia riskejä isiin liitetään ja millaista vanhemmuutta riskeihin puuttumisen kautta tuotetaan. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä kuudesta julkaisuista, joista yksi on Stakesin, kaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja kolme sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemia. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista, temaattista analyysia. Tutkimus sijoittuu sosiaalisen konstruktioinismin tutkimusperinteeseen, jonka näkökulmasta tarkastellaan sitä, miten aineisto on mukana sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa ja miten se vahvistaa tai purkaa isyydelle annettuja merkityksiä. Hallinnan analytiikka tarjoaa teoreettisia apuvälineitä aineiston analyysiin ja sen kautta käsitellään sitä, miten ilman pakottamista ja suoraa puuttumista vanhempia hallitaan ja millaisia subjekteja hallinta tuottaa. Hallinta legitimoidaan riskien kautta, ja myös riskin käsite on tutkimuksessa keskeinen. Isän merkitys kasvaa neuvolateksteissä vuosien 1999–2013 välillä. Aineistosta muodostuu tarkastelujakson alkupuolella ristiriitainen kuva isästä, joka on osaamaton, mutta josta kuitenkin toivotaan ammattilaisten ja äitien tuella osallistuvaa ja aktiivista vanhempaa. Äiti nähdään ensisijaisena vanhempana, mutta ihanne isän osallistumisesta ja vanhemmuuden jakamisesta vahvistuu 2000-luvulla. Isyydestä puhuminen jää kuitenkin 2000-luvulla paikoin piiloon niin sanottuun sukupuolineutraaliin vanhemmuuspuheeseen, jossa vanhemmuudesta puhtaan viittaamatta erityisesti äitiin tai isään. Tällä sukupuolineutraaliudella pyritään kaiketi tavoittamaan perhemuotojen moninaistuminen, mutta samalla se jättää näkymättömiin isyyteen ja vanhemmuuteen liittyvät sukupuolittuneet valta- ja vastuusuhteet. Elämäntapariskeistä puhuttaessa isyyteen ja yleisemmin vanhemmuuteen kohdistuva hallinta on neuvolateksteissä erityisen näkyvää. Riskejä ohjeistetaan arvioimaan kaikkien vanhempien kohdalla ja niihin suhtaudutaan ennakoivasti. Riskeihin puututaan ennen kaikkea lapsen etuun vetoamalla. Perheet, joiden kohdalla riskejä esiintyy, eivät joudu suoran kontrollin alaisiksi, vaan heihin kohdistetaan tukea ja neuvontaa. Vanhemmista tuotetaan neuvolan käytäntöihin sopeutuvia asiakkaita, jolloin heidän vanhemmuuteensa ja perheyteensä päästään ottamaan kantaa ja muokkaamaan sitä ilman pakkokeinoja. Julkaisuissa piirtyy kuva tietoa omaksuvasta, vastuun ottavasta sekä neuvolan kanssa kasvatuskumppanuuteen antautuvasta vanhemmasta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että aineistossa naisten ja miesten yhteiskunnallinen vastuu vanhemmuudesta on hyvin erilaista: äidin vastuu lapsista nähdään ensisijaisena läpi tarkastelujakson. Tutkimus osoittaa, että käsitys vanhemmuudesta ja perheistä laajentuu ja monimuotoistuu tarkastelujakson loppupuolella, kun isien lisäksi neuvolateksteissä pyritään huomioimaan myös muut ei-raskaana olevat vanhemmat. Tutkimuksen perusteella on lisäksi havaittavissa, että hallinta ja riskien kartoittaminen kohdistuvat varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn periaatteen lisääntymisen myötä raskaana olevan lisäksi myös ei-raskaana olevaan vanhempaan. Koska tutkitut julkaisut määrittävät sitä, millaisena toivottava isyys tai vanhemmuus nähdään ja koska julkaisut ovat kansallisia ja tavoittavat neuvolatyön välityksellä miltei kaikki käytännön neuvolatyötä tekevät, ei ole samantekevää, millaisia mahdollisuuksia isille julkaisujen sivuilla tarjotaan, mitä jätetään piiloon ja millaisia kompetensseja vanhemmilta neuvolan käytännöissä vaaditaan.