Browsing by Author "Makweri, Marie-Madeleine"

Tässä Pro gradu -työssä tarkastellaan rauhantyötä ruohonjuuritasolla ja sitä, miten paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat rakentavat kestävää rauhaa Burundissa. Tutkimuksessa selvitetään kestävän rauhan esteitä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkökulmasta ja esittellään niitä keinoja, joita kansalaisyhteiskunnan toimijat käyttävät rauhanrakentamisessa. Tutkimus rajautuu paikallisiin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja siinä on mukana kaksi burundilaista rauhanrakentamiseen keskittynyttä kansalaisjärjestöä, Jamaa ja Amahoro Youth Club (AYC) sekä mushingantahe eli traditionaalinen rauhansovittelija. Järjestöt tekevät työtä pääsääntöisesti nuorten parissa ja myös tutkielmassa nuorten näkökulma tulee esiin. Pro gradu -työ osallistuu siihen tieteelliseen keskusteluun, jota käydään kansalaisyhteiskunnan roolista konfliktinratkaisussa ja rauhanrakentamisessa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat kansalaisyhteiskunta, rauha ja etnisyys. Burundilaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ääni on tutkimuksessa keskeisessä asemassa ja sen näkyy vahvasti myös käsitteiden määrittelyssä. Tutkielmassa todetaan, että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen rauhanrakentamisprosessiin on välttämätöntä, vaikkakaan se ei yksin riitä konfliktin ratkaisemiseen ja kestävän rauhan saavuttamiseen. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen ja se pohjautuu Burundin pääkaupungissa Bujumburassa suoritetun kenttämatkan aikana kerättyyn aineistoon. Aineisto koostuu teemahaastatteluiden, havainnoinnin, keskusteluiden, kenttäpäiväkirjan ja muistiinpanojen materiaalista. Haastettelut on toteutettu teemahaastetteluina ja niissä haastateltiin seitsemää paikallisen kansalaisyhteiskunnan piirissä toimivaa henkilöä. Aineisto on analysoitu teemoittelua ja sisällönanalyysiä käyttäen. Aineiston avulla päädytään siihen tulokseen, että paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat näkevät kestävällä rauhalla olevan kolme merkittävää estettä Burundissa. Merkittävin este on köyhyys, toiseksi merkittävin on politiikka sekä huono hallinto ja kolmanneksi merkittävin on sodan muisto. Etnisyyttä tai etnisiä ryhmiä ei voi tämän tutkimuksen valossa pitää kestävän rauhan esteinä. Aineiston analyysistä selviää myös, että paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat käyttävät neljää keinoa rauhanrakentamisessa. Ne ovat kohtaaminen, dialogi, totuus ja sovinto. Keinot muodostavat jatkumon rauhanrakentamisprosessissa, jossa niillä kaikilla on oma funktionsa.