Browsing by Author "Malmberg, Mia"

Pro gradu -työssäni tarkastelen sitä, millaisia sukupuolten representaatioita Krisse-televisiosarjassa huumorin avulla rakennetaan ja millaisia valtasuhteita sarjan huumori tuottaa. Lähtökohtanani on ajatus kulttuurin medioitumisesta: esimerkiksi sukupuoleen liittyvien identiteettien merkityksiä tuotetaan enenevissä määrin mediakulttuurissa. Aihetta voi pitää kiinnostavana myös stand up -komiikan Suomessa saaman suosion ja Krisse Salmisen mediajulkisuudessa herättämän huomion takia. Teoreettinen viitekehykseni on sukupuolen ja huumorin suhdetta tarkasteleva feministinen televisiotutkimus. Huumoriteorioissa huumorin rooli nähdään kahtalaisena: huumori voi toimia sekä valta-asemia vahvistavasti että niitä horjuttavasti. Yksi tutkimukseni keskeisistä kysymyksistä onkin, millä tavoin huumorin voi nähdä purkavan ja millä tavoin vahvistavan vakiintuneita valtasuhteita Krisse-sarjassa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Krisse-sarjan kahdeksasta kuvanauhoitetusta jaksosta. Analyysimenetelmäni ovat ohjelman audiovisuaalisen representaation analyysi ja huumorin lähiluku. Keskiössä on juontajan huumorin analyysi. Vieraiden osalta tarkastelen heidän reaktioitaan juontajan huumoriin sekä tutkimuskysymysten kannalta oleellisena näyttäytyvää huumoria. Tutkielmani keskeinen havainto on, että Krisse-sarjassa rakennetaan erilaisia feminiinisyyden ja maskuliinisuuden representaatioita. Krissen blondirepresentaation keskeisinä piirteinä näyttäytyvät bimbomaisuus ja naiivius. Sarjan huumori syntyy Krissen verbaalikomiikasta ja kurittoman naisen karnevalistisesta käytöksestä sekä vieraiden reaktioista juontajan huumoriin. Vieraat suhtautuvat pääasiassa positiivisesti Krissen blondihahmoon, mutta toisinaan he myös hämmentyvät Krissen käyttäytymisestä. Vieraiden huumorina näyttäytyvät itseironiset letkautukset, naamioituminen ja kuriton naiseus. Mieheyttä esitetään jossakin määrin uudessa valossa. Krisse-sarjassa on sekä vakiintuneita valtasuhteita vahvistavia että purkavia esittämistapoja. Naurun kohteen ja naurajan asemat ovat liikkeessä. Koska huumori on kulttuuri- ja aikasidonnaista ja televisiossa on mahdollista esittää vain jotakin sellaista, mikä on kulttuurissa hyväksyttävää, myös Krissen huumorin hegemoniaa uusintavien ja horjuttavien elementtien voi katsoa kertovan osaltaan siitä, mille asioille kulttuurissamme voidaan nauraa. Tärkeimpiä lähteitäni ovat huumoriteorian alalta Juha Herkman ja feministisestä huumoria käsittelevästä televisiotutkimuksesta Kaarina Nikunen, Wencke Mühleisen ja Kathleen Rowe.