Browsing by Author "Moilanen, Enni"

Syömishäiriöt ovat olleet luultua yleisempiä Suomessa. Hoitoon pääsyssä on esteitä, sillä yhä edelleen syömishäiriöt ovat heikosti tunnistettuja terveydenhuollossa eivätkä hoitokäytänteet ole yhdenmukaisia valtakunnallisesti. Syömishäiriöiden taustalla vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös rakenteelliset syyt, kuten sosiokulttuuriset tekijät. Toipuminen on yksilöllistä eikä siihen ole virallista kriteeristöä. Toipuminen voi kestää useita vuosia, ja se vaatii pitkäjänteistä käyttäytymisen ja ajattelutavan muutosta. Syömishäiriöiden on todettu heikentävän elämänlaatua ja vaikutukset elämänlaatuun voivat olla pitkäaikaisia, vaikka syömishäiriöoireilu olisi päättynyt. Tutkielmassa tarkastellaan syömishäiriön koettuja vaikutuksia elämänlaatuun syömishäiriöstä toipuneiden ja toipumassa olevien henkilöiden näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, miten syömishäiriö koetaan vaikuttavan elämänlaatuun sekä millaisia elämänlaadullisia eroja aktiivisen oireilun ja toipumisen välillä kuvataan olevan. Tutkielma pohjaa fenomenologis-hermeneuttiseen onkologiaan ja laadullisiin tutkimusmenetelmiin. Aineisto kerättiin kesällä 2023 haastattelemalla kymmentä Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n sosiaalisen median kautta rekrytoitua osallistujaa puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista teema-analyysiä. Teema-analyysin tuloksena muodostettiin kaksi pääteemaa kuvaamaan elämänlaatua aktiivisen sairastamisen ja toipumisen vaiheissa: syömishäiriön eristämä ja toipumisen nuorallatanssi. Tuloksista ilmenee elämänlaadun olevan heikkoa syömishäiriön ollessa aktiivinen, vaikka se usein ymmärretään vasta, kun on ottanut toipumisaskeleita. Olleessaan syvällä sairaudessa voi olla vaikea hahmottaa omaa tilannettaan tai elämänlaatuaan todenmukaisesti. Toipumisessaan pidemmällä olevat kuvasivat elämänlaatuaan paremmaksi kuin ne, joiden elämässä syömishäiriö näkyi edelleen. Syömishäiriöoireilu heikentää elämänlaatua eristämällä itsestä ja muista ihmisistä, kun taas toipuessa itsensä löytäminen ja sosiaalisten suhteiden parantuminen korostuu. Sairauden kanssa eläessään kadottaa yhteyden itseensä, ajatuksiinsa sekä unelmiinsa. Yhteys läheisiin saattaa kadota ahdistuksen tai jaksamisen puutteen seurauksena, mikä näkyy vähentyneenä sosiaalisena kanssakäymisenä. Toipumisen aluksi elämänlaatu voi heikentyä: entisten selviytymiskeinojen tilalle tulee kehittää uusia toipumista tukevia keinoja, mikä heikentää elämänlaatua. Sosiaaliset suhteet koetaan tärkeäksi tueksi parantaen elämänlaatua sekä sairastaessa että toipumisen aikana. Erilaiset elämäntilanteet voivat vaikeuttaa oireilua, samalla kun vaikeatkin elämäntilanteet voivat toimia toipumista edistävinä tekijöinä. Syömishäiriöön erikoistuneissa hoitopaikoissa saatu apu ja sen lisänä muu apu koettiin pääosin parantaneen elämänlaatua. Johtopäätöksenä todetaan, kuinka syömishäiriöillä koetaan olevan merkittäviä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia, ja elämänlaatu koetaan heikoksi vielä erityisesti toipumisen alkuvaiheessa. Syömishäiriön vaikuttaessa kokonaisvaltaisesti sairastuneen kokemukseen elämänlaadusta, on hoitoon ja tukeen panostaminen ehdottoman tärkeää myös henkilöille, joilla ei ole syömishäiriödiagnoosia. Lisäksi syömishäiriöoireilun moninaisuuden ymmärtämiseen tulee tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jotta avun piiriin hakeuduttaisiin ja apua kyettäisiin tarjoamaan nykyistä laajemmin.